Yötyöläinen fasaanimetsällä

Koska kaikkia elämän välttämättömyyksiä, kuten vuokranmaksuun tarvittavaa pääomaa ei tiettävästi ole kovinkaan helppo löytää roskiksesta, on Ivanimmekin hyödynnettävä muita kanavia tämän pääoman kerryttämiseen. Hänellä on ollut, ja yhä edelleen on, runsaasti erilaisia pienempiä ja suurempia, sekä kolossaalisen valtavia suunnitelmia asumisensa rahoittamiseen. Toki suurimpaan osaan näistä ei sisälly niin sanottuja normaaleja lainmukaisia kuluja kuten esimerkiksi verojen maksamista.

Jottei aivan äidyttäisi listaamaan Ivanin kehittämiä, toinen toistaan mielikuvituksellisempia keinoja tienata rahaa pimeästi, on syytä todeta että Ivan on myös käynyt töissä – laillisesti. Tämä tapahtui kämppäkaveruussuhteemme alkuaikoina, kun Ivan toimi yötyöläisenä siivoamassa erästä lähiseudun kauppakeskusta.

Muiden asunnossa asuvien kannalta Ivanin yötyöläisyydessä oli merkittäviä etuja. Koska Ivan oli poissa asunnosta n. kello 21-06 välisen ajan, oli öisin mahdollista nukkua tänä aikana. Nukkuminen keskeytyi vasta 06-07 aikoihin, kun Ivan alkoi kolistella pannuja ja kattiloita, väittelemään itsensä kanssa kovaäänisesti, harjoittamaan kantapääkävelyä (kts. aiemmat viittaukset) ja laulamaan kovaäänisen venäläisen kansanmusiikin säestämänä.

Toki kuuden-seitsemän aikoihin heräämisessä joka päivä on omat etunsa, mutta koska tämä tapahtui aina ja joka päivä riippumatta omasta aikataulusta, se alkoi pidemmän päälle olla hieman häiritsevää. Mutta yön siunattu hiljaisuus kyllä kompensoi tätä suuresti. Se myös korvasi satunnaiset, aikaisin aamulla ulkoseinästä kuuluneet jyminät ja kolinat, joiden syy oli hyvin tiedossa. Sehän oli vain Ivan tulossa palotikkaiden ja ikkunan kautta kotiin töistä unohdettuaan avaimensa sisälle, jälleen kerran.

Ivanin työsuhde yösiivoojana ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Omien sanojensa mukaan hän sai potkut koska ei siivonnut tarpeeksi hyvin eikä tullut tekemisiin työtoveriensa kanssa. Ivanin kanssa samassa taloudessa asuvalle nämä eivät tule yllätyksenä. Kuten tapiiri ei kykene ymmärtämään runouden tai psykofyysisen harmonian käsitteitä, ei Ivan kykene ymmärtämään siivomaista eikä siisteyttä.

Ivanin läheiseen sukulaisuussuhteeseen eläinkunnan kanssa viittaa myös hänen tapansa ruokailla. Ivanin ruokailun jäljiltä keittiö näyttää siltä, kuin jokin peto olisi siellä väkivaltaisesti teurastanut fasaanin kaltaisen ison linnun, syönyt sen ja jättänyt tähteet lojumaan sinne tänne. Luita, verta ja lihankappaleita näkyy siellä sun täällä. Nämä tähteet pysyvät paikoillaan usein vuorokausia, joskin joissain tapauksissa peto saattaa vielä useiden päivienkin jälkeen palata haaskalle ja järsiä jäljelle jääneitä luita viimeisten lihanriekaleiden toivossa.

Lintupoloiset eivät kuitenkaan todellisuudessa ole rauhoitettuja fasaaneja, vaan broilereita, jotka lienevät kilohinnaltaan halvinta saatavilla olevaa lihaa. Ivan keittää broilerit sellaisenaan kattilassa, johon ne mahtuvat lähes puoliksi, tai vaihtoehtoisesti käristää niiden pinnan tyhjällä paistinpannulla. ”Kypsyneet” broilerit Ivan syö mieluiten savuavaksi poltetun riisin kera, jonka kypsyyden palovaroitin kätevästi ilmoittaa.

Ollessaan yötyössä, Ivan oli pakotettu hänelle luonnottamaan tapaan ruokailla päiväsaikaan, mutta saatuaan potkut siivoojan virasta epäpätevyytensä vuoksi hän on ollut vapaa toteuttamaan luontaisia viettejään ja suorittamaan saalistus ja ruokailuriittinsä oikeiden petojen tapaan, yön pimeydessä.

En kovin suuresti hämmästyisi vaikka se koiraksi luulemani ääni, joka joskus keskiyön tunneilla unesta herättäen ja selkäpiitä karmien kajahtaa olisikin Ivan, täysikuuta ulvomassa.