tiistai 22. heinäkuuta 2008

Peikkometsän prinssi, Luku I

Tästä alkaa kolmiosainen saaga, jonka edetessä tutustumme Ivanin ja yleisen hygienian väliseen etäiseen ja kylmään suhteeseen. Käytännön esimerkein lukijalle pyritään välittämään edes pieniä murusia siitä käsittämättömästä spektaakkelista jota yhteisasuminen Ivanin – peikkometsän prinssin kanssa on. Tarinan ensimmäisessä osassa luodaan silmäys Ivanin ulkoiseen olemukseen.

Ivanin erikoisista ominaisuuksista huomiota herättävin, heti hajun jälkeen, on hänen ulkonäkönsä. Vaikka Ivan on aina silloin tällöin peseytyneen näköinen ja ainakin kaukaa katsottuna suhteellisen puhdas ja huoliteltu, ylivoimaisesti suurimman osan ajasta Ivanin ulkomuoto on kuitenkin lähempänä spektrin toisesta ääripäätä; menninkäisten, rottien ja puliukkojen valtakunnassa.

Tyypillinen sotisopa, jossa Ivan esiintyy sekä kotioloissa, kotipihalla, että kaupungilla on maalissa uitetut repaleiset farkut, vanha virttynyt ja öljyinen villapaita, joka usein on puettuna väärin päin (silloin tällöin vaihtelun vuoksi myös sisäpuoli ulospäin) ja siinäpä se olikin. Ivan ei käytä sellaisia hienoston hömpötyksiä kuin sukat. Sisätiloissa Ivan käyttää vain harvoin paitaa, ja ulkonakin tarvitsee sitä vasta lämpötilan laskiessa alle kymmenen asteen, eikä silloinkaan aina.

Monet vaatekappaleistaan, kuten kaikista muistakin tavaroistaan, Ivan on kaivanut roskiksesta. Onneksi Ivan kuitenkin myös pesee joskus vaatteitaan, tavallaan. Jos nyt roskiksesta löydetyssä pesukoneessa päivätolkulla seisoneessa oksennuksenhajuisessa pesuvedessä pyykkääminen sitä on. Tarkempia Ivanin mallin mukaisia ohjeita pesukoneen käyttö varten, katso aiempi ”Pyykinpesukulttuuria venäläisittäin” –juttusarja.

Pesukoneen ohella Ivan voi joskus pestä pikkupyykkiään manuaalisestikin, joskin Ivanin tyylin mukaisesti, mahdollisimman pienellä vaivalla. Monesti kyseessä onkin ns. puoliautomaattiratkaisu, missä vaatteet laitetaan muutamaksi tunniksi ämpäriin, jossa on täysillä vettä ruiskiva suihku. Tämä hankaloittaa samalla kätevästi myös kämppäkavereiden suihkussakäyntiä ja, yöllä tehtynä, heidän nukkumistaan.

Toisena, vielä vähemmän vaivaa vaativana pesuvaihtoehtoja on tekstiilien kuten esimerkiksi sukkien, kalsareiden, autonpesurättien ja satunnaisten muiden lumppujen asettaminen vesiämpäriin ja tämän jäkeen koko ämpärin unohtaminen muutamaksi päiväksi tai viikoksi rappusten alle. Ämpärin ei ole välttämätöntä olla puhdas. Pieni lika, roskat ja pullonkorkit vain auttavat pitämään uteliaat loitolla pesutapahtuman aikana.

Yhdeksi kokonaisuudeksi yhdistettynä Ivanin vaatteet, haju ja luontainen olemus ovat vaikuttava yhdistelmä, jota on vaikea – ellei jopa mahdoton olla huomaamatta.

Eräänä iltana olimme liittoutuneiden voimin siivoamassa kämppää ja olimme juuri pesseet eteisen lattian, kun ovi aukeaa ja Ivan pöllähtää eteiseen, ulkomuodoltaan kuin suoraan Grimmin sadusta. Ivanin naama oli mustan rasvan peitossa, kiharaiset ja pesemättömät kutrit sojottivat sinne tänne, kyynärpäitä myöten mustan lian tahrimat kädet roikkuivat sivuilla, paljaat varpaat olivat mudan peitossa ja varpaiden väleistä sojotti tikkuja ja havunneulasia. Haju oli karmaiseva.

Kun tämä metsänpeikko sitten käveli paljain jaloin eteisen läpi, jäi juuri pestyyn lattiaan niin tarkkoja mustia varpaanjälkiä että ne saisivat C.S.I:n rikospaikkatutkijat kuolaamaan. Ennen kuin menninkäinen ehti levittää käpälänjälkiään yläkertaan, saimme hänet uskomaan että jalkojen pesu olisi tässä tilanteessa järkevä toimenpide. Ivan painelikin vessaan huuhtomaan tassujaan pesualtaassa.

Oma lukunsa Ivanin henkilökohtaisessa puhtaudessa ovat hänen kenkänsä. Lenkkitossuina hänellä on roskiksesta löydetyt vanhat, rikkinäiset ja ruskeaksi värjäytyneet tarralenkkarit, joista Ivan on leikannut kantapään auki, jotta saa jalkansa sujautettua suoraan kenkään, kuten tohveliin. Näissä lenkkareissa on sisällä maapohja. Toisin sanoen, Ivanin käytön jälkeen lenkkarien sisäpohja näyttää siltä, että jos kenkiin heittäisi ohransiementä, voisi olla puimassa viljaansa jo muutamassa kuukaudessa. Hajunsa puolesta Ivanin lenkkitossut eivät kuitenkaan ole tämän pelottavimmat jalkineet.

Ivanin nahkaisten kävelykenkien löyhkä on jotain niin hirvittävää että sitä on lähes mahdoton sanoin kuvailla, mutta yritetään. Laitetaan paksut villasukat jalkaan ja niiden päälle kumisaappaat. Eletään tämä yhdistelmä jaloissa yhtäjaksoisesti kolme viikkoa, juosten kerran viikossa puolimaraton ja käyden kolme kertaa viikossa saunassa. Kolmen viikon kuluttua otetaan saappaat pois ja hierotaan sukkiin mozzarella-, sinihome- ja gorgonzolajuustoja ja suljetaan sukat ilmatiiviiseen muovipussiin, joka jätetään ulos aurinkoon. Kuukauden kuluttua asetetaan pussin suuaukko nenän kohdalle, avataan pussi ja vedetään syvään henkeä nenän kautta. Näin päästään jo aika lähelle.

Kenkien läpitunkeva aromi leviää eteisestä pikkuhiljaa koko huoneistoon, hiipien ensin vaivihkaa alakerran ovien ali pahaa-aavistamattomien Fabion ja Cestorin huoneisiin, samalla kivuten portaita ylös yläkertaan, jossa se sekoituu keittiöstä kantautuvaan homeentuvan makaronin ja palaneen fasaanimuhennoksen etovaan löyhkään. Tämä yhdistelmä puolestaan työntyy minun oveni alitse huoneeseeni, jossa se aiheuttaa voimakkaita kuvotuksen tunteita.

Kenties paras asia kuvaamaan kenkien uskomatonta aromia on se fakta, että jopa Ivan itse on todennut kenkien haisevan niin pahalle että nykyään kotiin tullessaan riisuu ne ulkona ja jättää kengät ulkoportaiden alle. En usko olevan olemassa mitään elollista olentoa, ihmistä tai eläintä, joka ne sieltä vapaaehtoisesti kävisi omakseen ottamassa.








Tämän hygieniakronikan seuraavassa luvussa tutustumme erilaisiin modernin maailman hygieniatuotteisiin ja –tapoihin, joille Ivanilla ei ole käyttöä.

19 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Varmaan tarpeetonta kysyä miksi nuo lenkkarit on tuolla pihalla =) Aivan... Ivan =)

Anonyymi kirjoitti...

Ehkä paras kirjoituspätkä tähän mennessä. Loistava kohta se Ivan ulkomuodon kuvailu. Jäi jotenkin elävä kuva mieleen Ivanista. Ivanin kengissä luultavasti muhii tällä hetkellä jokin superbakteeri, joka tappaa noin puolet maapallon väestöstä muutamassa kuukaudessa.

T - deLestat

Anonyymi kirjoitti...

Paitsi Ivanin. Tuollaista hirmua ei tapa mikään luotia kevyempi, ja silloinkin investoisin hopeaiseen terässydämiseen ja siunattuun oikeuden välikappaleeseen. :D

Anonyymi kirjoitti...

Kaiken kaikkiaan mahtava blogi, mutta tämän kertaisessa esiintyi pieni epäjohdonmukaisuus:

Ivan ei käytä sellaisia hienoston hömpötyksiä kuin sukat.
...
Toisena, vielä vähemmän vaivaa vaativana pesuvaihtoehtoja on tekstiilien kuten esimerkiksi sukkien, kalsareiden, autonpesurättien ja satunnaisten muiden lumppujen asettaminen vesiämpäriin

Miksi tuo teidän Ivana julma pesee ja dyykkailee roskiksista sukkia, jos hän ei niitä käytä? No joo, vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia varmaan löytyy: auton putsaus/rassaus tms?

kauko kirjoitti...

Ivanin pesualtaina käyttämien Ämpärien, lavuaarien ynnä muiden kippojen sisältö on tosiaan aika pitkälti arvausten varassa, koska mitään tarkempaa tutkimusta haisevien vaateläjien sisällöstä ei ole tehty.

Oletkin oikeassa siinä että kirjoituksessa esimerkkinä mainittuja sukkia näissä ei todennäköisesti ole, koska Ivan ei juurikaan sellaisia käytä.

Jos omia sukkia tulisi joskus jätettyä yleisiin tiloihin lojumaan vähäksi aikaa, niin ehkä sitten käyttäisi.

Ninnu kirjoitti...

Voi pojat että jättää sanattomaksi. Eikö ole ihmeellistä miten monella tavalla tämän maailman voi nähdä ja kokea? Olisipa kiinnostavaa kurkistaa myös Ivanin pään sisään ja saada ensikäden tietoa siitä, mitä hänen kokemusmaailmassaan tapahtuu näinä taidokkaasti ylöskirjaaminanne hetkinä.

Kuulin työkaverilta, että Stokkalta saa "hajunpoistopusseja", jotka raportin mukaan ovat pieniä, aika edullisia ja poistavat hevostallilla paskassa uitettujen vaatteiden ja saappaiden hajun niin tehokkaasti että ko. releitä voi pitää samassa tilassa puhtaiden edustusvaatteidensa kanssa. Ehkä voisitte kokeilla piilottaa sellaisia Ivanin huoneeseen ja taskuihin?

Anonyymi kirjoitti...

Miks te ette oikeesti vaan muuta helvettiin tuolta :D

Tai miksei vuokranantaja häädä Ivania. Vaikea käsittää.

Anonyymi kirjoitti...

Siellä olis iltalehdess nyt kysely kauhukokemuksista yhteisasumisen suhteen

http://www.iltalehti.fi/kyselyt/200807220103408_ky.shtml

Räjäyttäkää kerralla potti, pääsette lööppeihin :D

Unknown kirjoitti...

Oikein paljon kiitoksia tästä blogista. On kaikkaan loistavaa luettavaa!

Anonyymi kirjoitti...

Voi vitsi, miten mahtava blogi. Lisää kuvia vaan kehiin! :)


Missä te oikein asustelette? Haluan tulla sinne ja tavata "Ivanin" henkilökohtaisesti! En voi muuten uskoa tätä todeksi. Tai tarkemmin ajateltuna _en_ halua tavata Ivania :D

Anonyymi kirjoitti...

Miksi "Kauko" -nimi kirjoitetaan joka kerta pienellä? :D

Anonyymi kirjoitti...

Näin painajaista että olin menossa maimisiin ja ivan alkoi leikkaamaan meidän hääkakkua _lattialla_ jollakin viidakkoveisellä tosi vaikean näköisesti. Lopulta se sai jaettua ison kakun neljään runneltuun palaan, nousi pystyyn ja lähti pois. Mä jäin sit alahuuli väpättäen katsomaan hääkakkuani, jota kukaan ei varmaan haluaisi syödä. Yhyy!


ps. En ole mennyt/menossa naimisiin :D

Anonyymi kirjoitti...

loisto blogi!:D töissä kulutan aikaa ja luen, ihan hävettää, ku yksin täällä kikatan...

Anonyymi kirjoitti...

Itop HC unet sulla. Itse en missään nimessä haluaaisi nähdä mitään vastaavaa! :D

Ensi yönä herään kuitenkin sellaiseen painajaiseen, että Ivan operoi mua sängynvierellä tylsällä veitsella palasiin, niin kuin niitä halpis broileripaistoksiaan ja hellalla käryää palavat riisit ja palohälytin huutaa täysillä. ;D


T- deLestat

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä blogi, jatkakaa samaan malliin. Hieno juttu olisi myös valokuvat Ivanin huoneesta sekä informaatio sen tilasta.

Anonyymi kirjoitti...

Sijaitsevatko nämä kämpät ah niin raikkaassa lintuvaarassa?

Anonyymi kirjoitti...

Miksi mun kysymykseen ei vastata? Sniif :'(

kauko kirjoitti...

"Miksi mun kysymykseen ei vastata? Sniif :'("

Jos olet sama henkilö joka kysyi että sijaitseeko blogin kämppä Lintuvaarassa, vastaus on ehkäpä. Tai ehkäpä se sijaitsee Otaniemessä tai Myyrmäessä, Pitäjänmäellä tai Koivukylässä, tai jossain muussa opiskelijakommuunissa jossain päin pääkaupunkiseutua. Anonymiteettiämme haluamme ylläpitää tässäkin asiassa, kuten nimiemmekin suhteen.

Ne, ketkä kanssamme samalla asuinalueella majaansa pitävät, pystyvät kyllä kuvien perusteella melko varmasti sanomaan missä asumme, ja pieniä vinkkejä voi pihaltakin löytyä. Ainakin toistaiseksi asumme kuitenkin alueella X.

kauko kirjoitetan pienellä koska
a) se on taiteilijanimi jonka kirjoitusasu korostaa sitä että kyseessä on salanimi, pseudonyymi, joka reaalimaailmassa ineksistenttinä identiteettinä on tarkoitettu suojaamaan kirjoittajan todellista minuutta
b) kirjoittajan sormi lipsahti shift-näppäimeltä hänen kirjoittaessaan nimimerkkiään sivulle, eikä hän jaksanut korjata asiaa
c) molemmat edellä mainitut vaihtoehdot, käänteisessä järjestyksessä

Anonyymi kirjoitti...

ei ihme että venäjällä on torakoita,ja luteita jotka on muuten palanneet suomeen vaika hävitettiin ajat sitten,