Mutta juuri tämä Ivanin omalaatuinen käyttäytymättömyys on asia joka jaksaa aina yllättää. Ivan osaa ajatella laatikon ulkopuolelta, mitä ilmeisemmin koko mies on laatikon ulkopuolella. Esimerkkinä mainittakoon keittiömestari Ivanin käyttämä oivallinen työkalu ruoan paistamiseen.
Mikä tämä työkalu sitten on? Se paljastui meille liittoutuneille onneksi ei niin dramaattisesti, kuin se olisi ehkä voinut paljastua. Itse siis olin monta kertaa ihmetellyt, että mikä uusi ääni keittiöstä silloin tällöin kuuluu. Kysyin asiaa Kaukolta ja hän myös oli äänen havainnut. Asia ei siltä istumalta selvinnyt, mutta seuraavana päivänä keittiöön mennessäni huomasin pöydällä verhoissa kiinni olevan esineen. Ja esinehän luonnollisesti oli kaasukäyttöinen puhalluslamppu.
Tällä Keittiögurumme Ivan paistelee nopeasti kanankoipien pinnan mustaksi ja rapeaksi palohälyttimen kimeän huudon saattelemana. Eipä siinä mitään, taas yksi laite lisää jolla Ivan voisi tämän kuppaisen soluasunnon pistää ilmiliekkeihin. Tai kenties keittiömestari Ivan loihtii puhalluslampullaan mitä herkullisimpia ruokia, jossa vivahteikkaan hienoinen butaanin tuoksu saa makuhermot aktivoitumaan ennen maistamattomaan herkutteluhetkeen. Totta, ei edes ruusuisilla mainospuheilla saa Ivanin ruokia syötäviksi.Puhalluslampun pyöriessä keittiössä päivästä toiseen ajattelimme Kaukon kanssa tehdä Ivanille pienen jekun. Jekun luonne kuvastaa varmasti jo meidän liittoutuneiden omia mielenterveydellisiä häiriöitä, joita Ivan on meille olemassa olollaan onnistunut aiheuttamaan. Asiaan siis. Huomasimme Kaukon kanssa pakastimesta lattialle tippunutta valkoista ainetta (ei mitään havaintoa mitä se oli, todennäköisesti sokeria Ivanin kuuluisasta vettyneestä sokeripussista). Nostimme sitä pienen määrän keittiön pöydälle, lisäsimme viereen lusikan, pienen palasen foliota ja puhalluslampun.
Ivanin tullessa paikalle olimme jo luikkineet turvaan omiin poteroihimme ja odotimme hiljaa mitä seuraavaksi tapahtuu. Kuului rapinaa, ja Ivan juoksi raput alas parkkipaikalle. Menimme katsomaan mitä Ivan oli pienestä kattauksesta tykännyt. Tavarat olivat vähän levällään ja yksi puuttui. Harakan tavoin Ivan oli ottanut arvokkaaksi näkemänsä tavaran pöydältä, ei lusikkaa, vaan foliopaperin. Ilmeisesti hän tarvitsi juuri sitä meneillä olevassa autonkorjausprojektissaan. Mukavaa, että saimme olla avuksi.
Koska tämän kirjoituksen pitäisi käsitellä Ivanin ruoanlaittoa niin siirrytään tarkastelemaan esimerkkiateriaa minkä Ivan loihtii kolmesta kanankoivesta, riisistä ja keräkaalista. Työvälineinään hän käyttää kattilaa, paistinpannua ja puhalluslamppua. Voitte myös siellä kotona tehdä tämän aterian jos siltä tuntuu, mutta jos omistatte kalliit teflon pinnoitteiset kattilat, niin ei kannata niitä käyttää. Sillä jos Ivan sellaiset sattuisi omistamaan, niin ne eivät kestäisi päivääkään. Hyvä jos enää kattilaksi tunnistaisi.
Riisi
Lisää kattilaan vettä ja laita riisit sekaan, ei tarvitse odottaa veden kiehumista. Laita kansi päälle, anna kiehua niin kauan kunnes vesi on haihtunut pois ja valkoisiin riiseihin on alkanut tulla ruskeahko pintaväri. Palaneen käry on yleensä hyvä merkki onnistuneesta keittoajasta ja viimeistään palohälytin toimii munakellon tavoin.
Salaatti
Ota paistinpannu ja laita se valmiiksi punaiseksi kuumennetulle levylle. Revi (tai ole repimättä) keräkaali kokonaisuudessaan paistinpannuun. Lihaisan salaatin saat esimerkiksi lisäämällä kuusi kappaletta kokonaisia Atrian jauhelihapihvejä salaatin sekaan. Kärytä niin kauan kunnes salaatti (ja pihvit) ovat kuumia.
Kanankoivet puhalluslampulla
Kanan valmistukseen sinun tulee varata hyvin aikaa, koska ennen kuin itse kypsentämisen voi aloittaa, täytyy kanakoipia pitää 24-48 tuntia avatussa rasiassa huoneen lämmössä esimerkiksi keittiönpöydällä.
Odotusajan jälkeen lisää 3 kanankoipea paistinpannuun, rasvaa et tarvitse. Kärytä täydellä teholla ja lisää paistovoimaa kuumentamalla kanoja puhalluslampulla 5-10 minuuttia. Kanojen kypsyyden tunnistat vaaleanpunaisesta väristä. Tämän käsittelyn jälkeen kanat ovat valmiita tarjoiltavaksi. Mitään erillisiä astioita et luonnollisestikaan tarvitse koska kädet on keksitty.
Jotta ei ihan pelkäksi kirjoitteluksi menisi niin tässä valokuva saalistaja-Ivanin ruokailun jälkeen.
Ivan pitää myös perunoista, ja niiden keittäminen noudattaa vahvasti samaa periaatetta kuin riisin. Erona kuitenkin on, että kattila täytetään kokonaan vedellä, pistetään perunat sekaan, levy täysille, kansi päälle... Ja kahden tunnin päästä tullaan katsomaan onko perunat pehmeitä. Edellisistä jutuista olette varmaan jo huomanneet, minkä näköiset lieden levyt ovat veden kiehuessa yli kattilan reunojen kahden tunnin ajan. Täytyy todeta, että kyllä Upo osaa valmistaa kestäviä liesiä, koska kaikki levyt toimivat vieläkin moitteetta.
Eli tällaista tällä kertaa. Hengissä ja hyvissä voinneissa olemme, ja suruksenne ilmoitan, että tämäkin blogi alkaa lähestyä loppuaan. Muutamia juttuja on vielä kertomatta ja niiden jälkeen blogi huipentuu useampi osaiseen loppukertomukseen joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi ;)
Joten seuratkaapa tarkasti uusia päivityksiä, kyllä niitä vielä tulee.
