Ivan rakastajana

Tapahtumat Ivanin rakkausrintamalla ovat kutakuinkin yhtä kummallisia kuin hänen elämänsä yleensäkin. Ehkä tosin on liioiteltua puhua rakkaudesta, mutta Ivanin suhde vastakkaisen sukupuolen edustajaan on siitä huolimatta kuvailemisen arvoinen.

Ensimmäisiä kertoja tutustuimme Ivanin mielitiettyyn hänen saapuessaan ovellemme pienen koiransa kanssa. Ivanin mielitietty hymyili hyvin veikeästi ja oli varsin kiinnostunut Ivanista ja hänen puuhistaan. Pieni koira melusi kuin riivattu ja se oli puettu lampunvarjostimen näköiseen kapistukseen. Nainen vähät välitti eläimensä tuskista, hän oli kiinnostunut Ivanista ja jatkoi kyselyä. Ivan oli kaiketi hankkimassa varusteita katukorjaamoonsa tai missä lie, kerroin naiselle.

Aloimme nähdä naista pihapiirissämme koiransa kanssa silloin tällöin ja enenevässä määrin. Joskus hän seurasi Ivania ja tämän puuhia, joskus hän seisoi Ivanin ikkunan alla. Kerran tai kaksi hänet on nähty kiipeämässä paloportaita pitkin rakkaansa huoneeseen. Useimmiten nainen kuitenkin vain käveleskeli ulkona asuntomme lähettyvillä ja keskittyi ajattelutyöhön.

Yhden kerran tapasin Ivanin naisen ja tämän eläimen pihapiirissäni, kun olin kävelemässä kotiin. Nainen ei minun katseeseeni vastannut, mutta hänen vapaa ja keskittymishäiriöinen koiransa tervehti minua puskemalla jalkoihini melkein kumoten minut. Rytäkässä tallasin vahingossa elukan hännälle, jolloin se kipitti vinkuen tiehensä.

Olin pahoillani, mutta samalla niin kyllästynyt elukkaan ja sen omistajaan, joka tuntui suhtautuvan Ivaniin kuin hellyyttävään lapseen, että jatkoin matkaani edes pahoittelematta vahinkoani. Myöhäinen anteeksipyyntöni koiralle. Ivanin nainen ei tapausta pannut merkille, vaan keskittyi taivaanrannan maalailuun tai johonkin muuhun henkiseen työhönsä.

Eräänä päivänä olin oikeutettu seuraamaan naisen ja Ivanin tapaamista lähietäisyydeltä, kun nainen saapui taloomme. Ivan vaikutti naisen läsnäollessa vaivaantuneelta ja maaniselta, eikä olisi halunnut päästää tätä naisen toistuvista pyynnöistä huolimatta huoneeseensa. "No you can't come, it's a bit dirty", huuteli Ivan ja juoksenteli ympäri taloa.

Nainen kuitenkin tepasteli kielloista huolimatta lampunvarjostimeen puetun koiransa kanssa yläkertaan ja Ivanin huoneeseen, kun taas Ivan oli jo kadonnut. Seurasin tilannetta jännittyneenä ja odotin naisen reaktioita. Hetken kuluttua Ivanin rakastaja käveli alakertaan silmät kiiltäen ja hän nauroi. Sitten hän lähti. Minua ei naurattanut.