Jos Ivan hoitaisi puhelinkeskustelunsa omassa huoneessaan, tätäkään kirjoitusta ei olisi kirjoitettu, koska keskustelut eivät kuuluisi seinän läpi, tai ainakaan niistä ei saisi niin hyvin selvää. Sen sijaan Ivan hoitaa puhelinkeskustelunsa keittiössä, minun oveni kohdalla, ja erittäin kovalla äänellä. Tästä johtuen on lähes mahdoton olla kuulematta mitä hän milloinkin jollekin onnettomalle keskustelukumppanilleen kirkuu.
Eräs mieleenpainuvimmista puhelinkeskusteluista käytiin Ivanin ja Soneran asiakaspalvelun välillä, kun netti oli huoneistossamme taas kerran poikki. Ivan selitti ongelmaa paksulla aksentillaan ja kun toisessa päässä kuulija ei ilmeisesti saanut Ivanin puheesta selvää vaan pyysi tätä jatkuvasti toistamaan, Ivan alkoi hermostua ja huusi asiansa yhä kovempaa ja yhä epäselvemmin. Lopulta vuoropuhelu eteni tilanteeseen jonka Ivanin puoleinen osa kuulosti kutakuinkin tältä: ”What?! You already asked about that!” ”No! I already explained that to you, you IDIOT!” “I want you to… hello? HELLO!?” YOU MOTHERFUCKER!” Tätä puhelinkeskustelua seurasi luonnollisestikin tavanomainen kimittävä kirkumiskohtaus ja esineiden paiskelu ympäriinsä.
Ivanilla on myös tapana soitella ihmisille arkipäivisin reilusti puolen yön jälkeen ja avata keskustelu jotenkin näin: ”Are you sleeping? I need your car.” Onkin helppo kuvitella että jos kerran puhelinnumeronsa erehtyy Ivanille antamaan, saa valmistautua jatkossa joko heräämään öisin tai pitämään puhelintaan aina yöaikaan äänettömällä. Ivan ei pysty ymmärtämään että toisten on nukuttava välillä.
Joskus Ivanin puhelinkeskustelut saavat suorastaan surkuhupaisia piirteitä, kun kaikki tuntuu olevan niin vaikeaa. Eräänä aamuna heräsin taas siihen kun Ivanin kimeä ja mongertava ääni kantautui keittiöstä pahvisen oveni läpi tärykalvoja viiltävän kirkkaana. Ivan oli tilaamassa jotakin ja pitkällisen ”I don’t know how to spell it or pronounce it but, you know...” selvittelyjen jälkeen Ivan sai vihdoin asiansa esitettyä, mutta tällä kertaa tekniikka, nimittäin Ivanin lähes puolikuolleen roskispuhelimen akku oli pettämässä.
Pian sen jälkeen kun Ivan oli ilmaissut toiseen päähän ongelman: ”my battery is ending”, seurasi puhelun päättäminen, Ivanin tyyliin: ”yes, you can call me back... WAIT! I don’t know my number! Hello?” Ja tämän jälkeen taas seurasi tutut ryminät ja kiroukset venäjäksi.
Vaikka Ivanin kommellukset puhelinlangoilla ovatkin tehokkaan ja asiallisen kommunikoinnin näytöstä, on hän livenä monesti vielä vaikuttavampi.
Ivanilla on tapana pitää huoneensa isoa ikkunaa täysin auki, joko huoneen läpitunkevan hajun tai helpon sisäänkäynnin vuoksi. Tämän tavan sivutuotteena Ivan pystyy kyttäämään parkkipaikkaa kuin korkeasta kotipesästään alla aukeavaa laaksomaisemaa tarkkailevan haukka. Saalista etsivän haukan tapaan Ivan kyttää parkkipaikalla kulkevia ihmisiä etsien potentiaalisia asiakkaita, välillä haukan tyyliin näille jotain kimeästi huudellen.
Joskus kotiin tullessa olen huomannut uupuneen Ivanin roikottavan yläruumistaan kainaloitan myöten pesästään ulkona, vain hiljaisen mutinan paljastaen haukan olevan edelleen elävien kirjoissa.
Joskus Ivan onnistuu kiteyttämään omaa luonnettaan ja tapojaan yllättävän hyvin vain muutamaan lauseeseen. Eräänä iltana, kun yksi Ivanin asiakkaista oli lähdössä omalla autollaan jonnekin, Ivan rääkäisi huoneensa avoimesta ikkunasta hänelle: ”Hey, I need your car.... take the bike or something.”
Vaatimus ei kuitenkaan tehonnut, vaan ainakin sinä iltana haukka jäi ilman saalista.
11 kommenttia:
”yes, you can call me back... WAIT! I don’t know my number! Hello?”
Loistavaa. Ivan ei varmaan tiedä että kännykät näyttävät soittajan numeron. Ellei siten Iso-I ole hankkinut salaista numeroa.
Heh, ei kai Ivan voi tietää omaa numeroaan. Sen olisi pitänyt kysyä sitä siltä mummolta jonka autosta kävi sen realisoimassa =)
Mikä löytö bloginne onkaan! Tarvitsen tällaista selvitäkseni työpäivistäni! Pitäisi varmaan tuntea hirveästi empatiaa teitä ressukoita kohtaan kun olette saaneet tuollaisen apinan kotiinne riehumaan, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava että tunnen lähinnä sellaista tiettyä odotuksentäyteistä riemua. Että onpas hauskaa kun jossain tapahtuu jotain ja siitä kerrotaan näin hupaisasti.
Jees, kiitos parin päivän piristyksestä duunissa, jossa suurimmaksi osaksi istutaan ja surffataan netissä. (Ja tästä mulle maksetaan, eikä edes huonosti... :D)
MUTTA muutama juttu. Törmäsin tänään eräässä romaanissa lauseeseen: "Vanhaan venäläiseen tapaan Vasili oli heittänyt kaikki ruuantähteet komeroon."
Kirja kertoi vuosisadan alusta, noin suurin piirtein. Perinteikäs kaveri siis, Ivan, noudattaa vanhoja tapoja.
Toinen juttu. Olisitte jätkät lähteneet menemään, kun asuntoa helposti tarjottiin: ette te ole vastuussa palavasta talosta tai uusista "uhreista"... ja valitettavasti tuo ON Hoasin politiikkaa, tiedän vastaavan tapauksen, siis jossa kämppikset on yksi kerrallaan väsyneet ja ahdistuneet niin että ovat etsineet uuden kodin yhden terroristin takia.
Tilanne on ikävä, siksi en osallistu tähän "toivottavasti ette saa sitä ulos" -kuoroon, koska en varsinaisesti toivo sitä teidän takianne. Tsemppiä.
Olisiko huono idea, jos kävisin videokuvaamassa lyhyen pätkän materiaalia teidän hienosta kämpästä niin nämä viimeisetkin epäuskoiset joiden mielestä tämä on puhdasta fiktiota, uskoisi että kyllä tässä mennään ihan arkitodellisuuden rajoja hipoen..:)
Flash-videona sitten tuohon niin menisi kaikkien taiteen sääntöjen mukaan...
Ottakaa yhteyttä jos tuollainen kiinnostaa. Tai jos teillä itsellä on videokamera käytössä, tuossa idea miten voisi hieman enemmän visualisoida olosuhteita...:)
Eikö tuota häirikköä todellakaan saa häädettyä ja karkotettua takas venäjälle? Aika kylmät väreet tulee kun lukee tätä blogia...
Kärsimyshän jalostaa, ja nyt sen aika olisi jalostaa teidän rahavarojanne. Siis nyt kun Ivanista tulee maankuulu niin eiku vaan sopimaan maksullisia reality tutustumiskäyntejä apartementokseenne. Ne tulee tietenkin naamioida kotibileiksi ettei Ivan arvaa rahastusta, mutta lipun hinta siis kattamaan rekvisiitan ja teidän palkkionne !
Ah... Jokaisessa kommuunissa täytyy elää yksi Ivan. Loistoblogi, kiitokset hyvistä nauruista:)
No voi jumalauta. Aika jäätävä sälli. Sääliksi käy teitä.
Tämä blogi oli mahtava löytö ja päätyi heti blogini linkkilistalle! Odotan jo uusia postauksia... :)
mua ennemminkin ärsyttää lukea teidän paskablogia. vali vitun sitä vali vitun tätä itsehän olettekin täydellisten vuokralaisten perikuvia TE ootte joutuneet vahingossa tollasen kanssa samaan huoneistoon asumaan. ja miten oottekin päättäneet et ivan hankkii KAIKEN roskiksesta, sen mikronkin, ai olitte näkemässä vai? eikä ne lenkkarit ollu edes paskana kantapäistä mä luulen et karrikoitua paskapuhetta joka on lähteny lapasesta. vitun nynnyt
Lähetä kommentti