maanantai 23. helmikuuta 2009

Puolialaston venäläinen kokki osa 2

Maikkarin Mitä tänään syötäisiin? -ohjelma olisi sata kertaa mielenkiintoisempi, jos ohjelman kokki korvattaisiin Ivanilla. Ruoka ei välttämättä valmistuisi lähetysajan puitteissa, mutta muutama tulipalo, savumyrkytys, palovamma, pistohaava ja parin tuhannen euron savuvahingot saattaisivat olla todennäköisiä joka arkipäivä. Siinä olisi tv-viihdettä parhaimmillaan. Uskallan jopa väittää, ettei edes Gordon Ramsey, tuo kiroileva keittiömestari, saisi Ivania oppimaan käyttäytymään hänen keittiössä. Kaikki Gordonin aika kuluisi irtaimiston, ja itsensä suojelemiseen.

Mutta juuri tämä Ivanin omalaatuinen käyttäytymättömyys on asia joka jaksaa aina yllättää. Ivan osaa ajatella laatikon ulkopuolelta, mitä ilmeisemmin koko mies on laatikon ulkopuolella. Esimerkkinä mainittakoon keittiömestari Ivanin käyttämä oivallinen työkalu ruoan paistamiseen.

Mikä tämä työkalu sitten on? Se paljastui meille liittoutuneille onneksi ei niin dramaattisesti, kuin se olisi ehkä voinut paljastua. Itse siis olin monta kertaa ihmetellyt, että mikä uusi ääni keittiöstä silloin tällöin kuuluu. Kysyin asiaa Kaukolta ja hän myös oli äänen havainnut. Asia ei siltä istumalta selvinnyt, mutta seuraavana päivänä keittiöön mennessäni huomasin pöydällä verhoissa kiinni olevan esineen. Ja esinehän luonnollisesti oli kaasukäyttöinen puhalluslamppu.

Tällä Keittiögurumme Ivan paistelee nopeasti kanankoipien pinnan mustaksi ja rapeaksi palohälyttimen kimeän huudon saattelemana. Eipä siinä mitään, taas yksi laite lisää jolla Ivan voisi tämän kuppaisen soluasunnon pistää ilmiliekkeihin. Tai kenties keittiömestari Ivan loihtii puhalluslampullaan mitä herkullisimpia ruokia, jossa vivahteikkaan hienoinen butaanin tuoksu saa makuhermot aktivoitumaan ennen maistamattomaan herkutteluhetkeen. Totta, ei edes ruusuisilla mainospuheilla saa Ivanin ruokia syötäviksi.

Puhalluslampun pyöriessä keittiössä päivästä toiseen ajattelimme Kaukon kanssa tehdä Ivanille pienen jekun. Jekun luonne kuvastaa varmasti jo meidän liittoutuneiden omia mielenterveydellisiä häiriöitä, joita Ivan on meille olemassa olollaan onnistunut aiheuttamaan. Asiaan siis. Huomasimme Kaukon kanssa pakastimesta lattialle tippunutta valkoista ainetta (ei mitään havaintoa mitä se oli, todennäköisesti sokeria Ivanin kuuluisasta vettyneestä sokeripussista). Nostimme sitä pienen määrän keittiön pöydälle, lisäsimme viereen lusikan, pienen palasen foliota ja puhalluslampun.

Ivanin tullessa paikalle olimme jo luikkineet turvaan omiin poteroihimme ja odotimme hiljaa mitä seuraavaksi tapahtuu. Kuului rapinaa, ja Ivan juoksi raput alas parkkipaikalle. Menimme katsomaan mitä Ivan oli pienestä kattauksesta tykännyt. Tavarat olivat vähän levällään ja yksi puuttui. Harakan tavoin Ivan oli ottanut arvokkaaksi näkemänsä tavaran pöydältä, ei lusikkaa, vaan foliopaperin. Ilmeisesti hän tarvitsi juuri sitä meneillä olevassa autonkorjausprojektissaan. Mukavaa, että saimme olla avuksi.

Koska tämän kirjoituksen pitäisi käsitellä Ivanin ruoanlaittoa niin siirrytään tarkastelemaan esimerkkiateriaa minkä Ivan loihtii kolmesta kanankoivesta, riisistä ja keräkaalista. Työvälineinään hän käyttää kattilaa, paistinpannua ja puhalluslamppua. Voitte myös siellä kotona tehdä tämän aterian jos siltä tuntuu, mutta jos omistatte kalliit teflon pinnoitteiset kattilat, niin ei kannata niitä käyttää. Sillä jos Ivan sellaiset sattuisi omistamaan, niin ne eivät kestäisi päivääkään. Hyvä jos enää kattilaksi tunnistaisi.

Riisi

Lisää kattilaan vettä ja laita riisit sekaan, ei tarvitse odottaa veden kiehumista. Laita kansi päälle, anna kiehua niin kauan kunnes vesi on haihtunut pois ja valkoisiin riiseihin on alkanut tulla ruskeahko pintaväri. Palaneen käry on yleensä hyvä merkki onnistuneesta keittoajasta ja viimeistään palohälytin toimii munakellon tavoin.

Salaatti

Ota paistinpannu ja laita se valmiiksi punaiseksi kuumennetulle levylle. Revi (tai ole repimättä) keräkaali kokonaisuudessaan paistinpannuun. Lihaisan salaatin saat esimerkiksi lisäämällä kuusi kappaletta kokonaisia Atrian jauhelihapihvejä salaatin sekaan. Kärytä niin kauan kunnes salaatti (ja pihvit) ovat kuumia.

Kanankoivet puhalluslampulla

Kanan valmistukseen sinun tulee varata hyvin aikaa, koska ennen kuin itse kypsentämisen voi aloittaa, täytyy kanakoipia pitää 24-48 tuntia avatussa rasiassa huoneen lämmössä esimerkiksi keittiönpöydällä.

Odotusajan jälkeen lisää 3 kanankoipea paistinpannuun, rasvaa et tarvitse. Kärytä täydellä teholla ja lisää paistovoimaa kuumentamalla kanoja puhalluslampulla 5-10 minuuttia. Kanojen kypsyyden tunnistat vaaleanpunaisesta väristä. Tämän käsittelyn jälkeen kanat ovat valmiita tarjoiltavaksi. Mitään erillisiä astioita et luonnollisestikaan tarvitse koska kädet on keksitty.

Jotta ei ihan pelkäksi kirjoitteluksi menisi niin tässä valokuva saalistaja-Ivanin ruokailun jälkeen.



Ivan pitää myös perunoista, ja niiden keittäminen noudattaa vahvasti samaa periaatetta kuin riisin. Erona kuitenkin on, että kattila täytetään kokonaan vedellä, pistetään perunat sekaan, levy täysille, kansi päälle... Ja kahden tunnin päästä tullaan katsomaan onko perunat pehmeitä. Edellisistä jutuista olette varmaan jo huomanneet, minkä näköiset lieden levyt ovat veden kiehuessa yli kattilan reunojen kahden tunnin ajan. Täytyy todeta, että kyllä Upo osaa valmistaa kestäviä liesiä, koska kaikki levyt toimivat vieläkin moitteetta.

Eli tällaista tällä kertaa. Hengissä ja hyvissä voinneissa olemme, ja suruksenne ilmoitan, että tämäkin blogi alkaa lähestyä loppuaan. Muutamia juttuja on vielä kertomatta ja niiden jälkeen blogi huipentuu useampi osaiseen loppukertomukseen joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi ;)

Joten seuratkaapa tarkasti uusia päivityksiä, kyllä niitä vielä tulee.

43 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

eka

Anonyymi kirjoitti...

Tämä on älyttömän viihdyttävää luettavaa, ei voi muuta sanoa :D

Anonyymi kirjoitti...

Miksi blogi lähestyy loppuaan? Onko Ivanin aika vaihtaa maisemaa vai hajoavatko liittoutuneiden rivit esimerkiksi valmistumisen takia???

Teitä jäädään kaipaamaan...

Anonyymi kirjoitti...

Siis lukiessaan teiän blogia ei voi muuta ku nostaa hattua teille!! Kestätte tommosta tyyppiä! mä oisin seonnu ja joutunu mielisairaalaa tommose jälkee! Jatkakaa samaan malliin! Ootte iha huippuja!

Keittiövaaka kirjoitti...

Ei herranen aika, voiko tällainen olla totta? :D

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi olkoon, pääsitte Ivanista vihdoinkin eroon.. Loppuhuipennus tulee todellakin olemaan "mielenkiintoinen" :)

Anonyymi kirjoitti...

Voi ei, voi ei! Loppuhuipennuksen on parasta olla yhtä tykitystä.

Anonyymi kirjoitti...

Onk Keittiövaagalla jotain sisäpiirin tiatto, hä?

Nyt äkkiä päivitystä, jännämyyrän pää jo pilkistää!

Anonyymi kirjoitti...

Eiku se olikin anonyymi eli meikku, jolla sitä tietoa tuntui olevan. Sori asiaton vihjailu, Keittiövaagain!

Anonyymi kirjoitti...

Ettekös te liittoutuneet voisi luovuttaa blogin avaimia uusille uhreille (asukkaille) sitten kun lähdette?

Anonyymi kirjoitti...

Loppuhuipennus on että Ivan onkin vain fiktiota :).

Raakuna kirjoitti...

Tämä blogi on kyllä sisältänyt aika uskomatonta settiä välillä. Harmi että lopetatte. Teidän epätoivonsekainen raportointi inspiroi itseänikin kirjoittamaan blogia. Ei voi muutakun hiljentyä ja tehdä kunniaa. Kiitos.

Anonyymi kirjoitti...

Eli siis, mikä on syy blogin loppumiseen?

Anonyymi kirjoitti...

Lars:
Ei kai edes insinörttiopiskelijat voi elää loputtoman pitkään Lintuvaaran Hoas-kämpissä? Pakkohan ainakin osan on jossain vaiheessa valmistua ja/tai siirtyä rehellisesti varastoduunin pariin. Loistava blogi kyllä. Loppumista en odota innolla, päivityksiä kylläkin.

Panu kirjoitti...

Muutamia juttuja on vielä kertomatta ja niiden jälkeen blogi huipentuu useampi osaiseen loppukertomukseen joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi ;)

Hyvä tietää että Ivan ilmeisestikin on poistunut keskuudestanne ja että kukaan teistä ei saanut surmaansa tulipalossa tai muussa katastrofissa. Välillä tässä on saanut olla ihan oikeasti huolissaan.

Anonyymi kirjoitti...

Harmillista että lopetat(te) blogin pitämisen, sen verran hyvän mielikuvituksen omaat(te), että mielellään olisi näitä tarinoita jatkossakin lukenut..

Unknown kirjoitti...

Teidän uskottavuutenne on nyt kuulkaa mennyttä. Ihan liian puhdas ja siisti keittiö. Olen asunut nyt lyhyen opiskeluni aikana kahdessa eri solussa ja kummassakin keittiö on ollut yltäpäältä paskainen kaikin puolin. Tai ehkä Ivan ei ole sitten vallannut juuri tuolta kohdalta elintilaa, mutta mutta...

MouMou kirjoitti...

HAHA!!:D:D:D Meinasin kuolla nauruun noita kuvia katsellessa!:D

Anonyymi kirjoitti...

Mä luulen että sain salmonellan pelkästään viimeisimmän bloggauksen lukemisesta :D
Hyvää tarinaa on pojilta tullu, mutta niinhän se menee että kaikki hyvä loppuu aikanaan.

Anonyymi kirjoitti...

Noh, uutta merkintää odotellaan jo... :/

Anonyymi kirjoitti...

Odottelen kovasti uutta merkintää =) tää blogi on parhautta

Anonyymi kirjoitti...

Jos blogi loppuu sanoihin "kaikissa meissä asuu pieni Ivan" olen pettynyt. Jos taas sanoihin "Ivania ei ollut" alan raivota. "Ivan muutti Israeliin" sen sijaan olisi aivan paras!

Anonyymi kirjoitti...

PÄIVITYKSIÄ!!!! Ei jaksa enää odottaa!

Anonyymi kirjoitti...

Päivyksiä! Pidätän henkeä kunnes tulee uusi merkintä!

Anonyymi kirjoitti...

zZzZzZzz...

Jana kirjoitti...

Edelleen päivityksiä ja loppuhuipennusta odotellen.

Anonyymi kirjoitti...

Päivitystääää..... pliiiiiz.

Anonyymi kirjoitti...

noh, metropolian/lintuvaaran sankarit, eikö ole jo aika pamauttaa loppuhuipennus kehiin?! monet ihmiset odottavat jatkoa! tai loppua. tai lopun jatkoa. tai alkua. tai alun lopun jatkoa, mitä vaan, päivitystä prkl!

Anonyymi kirjoitti...

Hohhoijaa.. Ehkä ihan hyväkin että loppuu, kun ei tänne eetteriin nyt uutta sisältöä tunnu tulevan.

Anonyymi kirjoitti...

Blogi on loistavaa luettavaa, nyt vaan päivitystä kehiin!

Anonyymi kirjoitti...

Tässä maailmassa ihminen on koiran paras ystävä. Mailiosoite: kupittaa@wippies.com

Kupittaa kirjoitti...

Oon kyllä saanu tästä blogista monet naurut, kiitos siitä :D

shineday kirjoitti...

Milloin tulee loppuhuipennuspäivitys? Sitä odotellaan jo! :)

Unknown kirjoitti...

Teillä on vielä venäläisistä aika hillittyjä kokemuksia.

Anonyymi kirjoitti...

Päivitystahti on venynyt kyllä vähän turhan pitkäksi. Laittakaa suosiolla tarina päätökseen jos tuntuu ettei uutta tekstiä enää synny.

Mutta hauskaa oli niin kauan kun sitä kesti.

Anonyymi kirjoitti...

no ollaan seurattu tarkasti, mutta eipä niitä päivityksiä vaan ala tulla. oliko joku pointti päivittämättömyydessä, jos ivan on jo maasta/maan päältä kadonnut?

Anonyymi kirjoitti...

MIkä kestää??! Älkää pitäkö hulluja jännityksessä!!

Anonyymi kirjoitti...

Hehheh.. Kellottakaapa nyt toki vielä se 3. kuukausi, jooko?

Eeva kirjoitti...

Hei? Ootteko te kuolleet tai jotain... tai sitten se iivana julma?

Anonyymi kirjoitti...

Peesaan Joonasta, keittiön siisteys on outoa juttuihin nähden. Mutta eniveis, hauskaa luettavaahan tämä on ollut - nyt vaan oiva ja dramaattinen loppunäytös tälle niin pääsette tekin lepäilemään =D

Anonyymi kirjoitti...

Hei jätkät hei oikeesti nyt. Hei yli kaks kuukautta hei.

Anonyymi kirjoitti...

Lisäää!

Anonyymi kirjoitti...

No voi hele, minä juon samaa teetä kuin Ivan ja varmaankin yhtä usein (jos tuo rainbow ceylon-tee paketti oli ivanin). Mutta mahtavaa settii, löysin tämän ties mistä internetin syövereistä. :D