lauantai 28. kesäkuuta 2008

Murhamasennus

Ostin asuinkumppaniltani Fabiolta polkupyörän kymmenellä eurolla. Varsin näppärä yksilö pienine puutteineenkin. Ainoastaan puhjennut takakumi vaati välitöntä huolenpitoa.

Jätin pyöräni telakalle asuntomme etupihalle kauppareissun ajaksi. Kaupasta ostin pumpun ja uuden sisäkumin. Palatessani Ivan oli löytänyt menopelini ja tutkaili sitä innostuneen oloisena. Vastasin hänen kysymykseensä, että pyörä on minun ja kehoitin häntä olemaan varastamatta sitä. Hän nauroi ja antoi monta tärkeää vinkkiä, mitä minun täytyisi ottaa huomioon pyörää huoltaessani. Ivan jatkoi jutustelua ja mainitsi olevansa pahoillaan siitä, miten hänen pyöränsä aina varastetaan - ne pyörät, jotka hän kovalla vaivalla itse varastaa (tai valjastaa käyttöön, kuten ehkä itse haluaisi ilmaista ilmaista).

Aloin vaihtaa uutta takakumia pyörääni ja sain toimia rauhassa kymmenen, ehkä viisitoista minuuttia. Ivan löysi minut uudelleen työn touhussa ja koki velvollisuudekseen tarjota apuaan. Päätin olla vastustelematta ja luovutin ohjat hänen öljyn ja lian värittämiin käsiinsä, sillä mielestäni Ivanin ensimmäinen huomio pyörän takarenkaan ripustimista oli nopea ja oikea: "the hole is too big." Hetken kuluttua huomasin seisovani toimettomana katsellen Ivania, joka leikkaa rälläkällä asuntomme sisätiloissa, kädellään silmiä suojellen, takavanteestani irti jotain juuttunutta mutteria.

Kymmenen euron pyörässäni oli hyvät jarrut ja toimivat vaihteet, nyt siinä on hiukan epävarmat jarrut, mutta ei vaihteita. Olen kaikesta huolimatta tyytyväinen. Työmatkani ei enää saastuta lainkaan, vie aikaa vähemmän kuin ennen ja virkistää enemmän. Minulla on polkupyörä.

Ensimmäinen pyörämatkani oli silti paskamainen, sillä vaihde joka oli jäänyt remontin jäljiltä silmään, oli pienin kaikista noin seitsemästä. Seuraavaa matkaa varten sidoin suuremman silmään rautalangalla.

Seuraavalla matkallani näin aidon oranssinruskean ja pienen ketun. Se hiippaili junaradan ja pyörätien välissä ja vähät välitti minusta tai muusta ympärillään tapahtuvasta. Se oli oikea city-kettu, ja mielestäni olemukseltaan kuin ilmetty Ivan.

Villin, kesyttämättömän ketun liikkeet ovat aistillisia, niissä on vaistoa ja vainua, eläimellistä voimaa. Koko ketun ruumis sykkii jokaista lihasta myöden, aivan kuin Ivanin hoikka ruumis sykkii hänen juostessaan villinä asuntolan parkkipaikalla puolipimeässä kesäyössä jakoavain kädessään.

"Sekamuotoisia sairausjaksoja luonnehtii masennuksen ja manian oireiden yhtäaikainen esiintyminen tai oirekuvan nopea vaihtelu masentuneen ja maanisen välillä vaikkapa saman päivän aikana. Henkilö siis voi esimerkiksi olla syvästi depressiivinen, mutta samaan aikaan hyvin vuolaspuheinen ja motorisesti levoton. Hänen mielialansa voi vaihdella kiihtyneestä depressiiviseksi tuntien välein. Sekamuotoinen tila on usein hyvin tuskallinen ja kaoottinen kokemus."

Ivan elää vaikeita aikoja. Tiesittekö, että itse Venäjän ex-diktaattori Vladimir Putin aikoo murhata Ivanin Venäjän maan rajalla?

Vietimme liittoutuneiden kesken virkistäytymisiltaa, kun Ivan hoikkelehti keittiöön hypnoottisesti nauraen. Ajattelin, että paskiainen on pilvessä, ihan kuutamolla, hötsyissä. Vain muutama päivä sitten näin Ivanin ensimmäistä kertaa sätkä sormien välissä etupihalla ovaalin muotoista rataa kuljeksimassa. Silloin talomme kärysi vahvasti vieraalta aromilta. Nyt mulkku ei tainnut kuitenkaan olla kamoissa, se oli vain sairas. Sitten se yhtäkkiä kertoi, että hänet murhataan - "seriously guys." Hetken päästä annoimme Ivanillekin ruokaa, hän söi sen pakasterasiasta, rauhoittui, kiitti ja lähti menemään.

Samana päivänä Ivan vietti aikaansa istuskelemalla autonsa peräkopissa ja kävelemällä pitkiä matkoja parkkipaikalla. Seuraavana päivänä tapasin karkulaisen mustiin suoriin housuihin ja valkoiseen kauluspaitaan pukeutuneena, tukka hajalla, kuljeksimasta parin kilometrin päässä kotoaan, katse ja mieli maassa. Hän ei vastannut tervehdykseeni. Masentaakohan sitä murhatuksi tuleminen?

Kuin merkkinä kaiken olevan kuitenkin kunnossa - tai oikeammin normaaliin tapaan päin persettä - aamupäivisin kettumme on poikkeuksetta motorisesti levoton paiskoen tavaroita ja ovia sekä juoksennellen ja hyppien ympäri asuntoa.

Kuulin, että tänään Ivanin yläruumis makasi yläkerran lattialla, alaruumis portaissa. Siellä se vietti aikaansa ja varmaan pohti asioita.

Terveisin,

Pyykinpesukulttuuria venäläisittäin osa 2

Kuten aikasemmassa kirjoituksessa tuli ilmi, että Ivan oli löytänyt roskiksesta jo monesti sisään ajetun kiinalaisen pesukoneen. Luonnollisesti kyseessä oleva kaukoidän ihme oli jo parhaat päivänsä nähnyt.

Pesukoneesta puuttui kaikki letkut, niin veden ottamiseen ja poistamiseen. Myös sähköjohto oli harmittavan lyhyt. No onneksi hätä keinot keksii ja omatekoinen jatkojohto valmistuu Ivanin käsissä alta aikayksikön. Ei muutakuin johdon pää poikki - jatkojohto siihen - jeesus teippiä ympärille - johto eteisen seinään kiinni - ja voila! Muuten ihan hauska ratkaisu, mutta helpommalla olisi päässyt laittamalla pesukoneen alkuperäinen johto pesukoneen yläpuolella olevaan pistorasiaan...

Takaisin pyykinpesuun, tai pyykinpesuun vaiheittain Ivan tapaan:

1) Avaa pesukoneen luukku ja kaada vettä ämpärillä koneeseen, ei haittaa jos puolet menee lattialle. - Rapatessa roiskuu.

2) Laita likaiset/öljyiset "vaatteet" pesukoneeseen ja käynnistä pesukone. Luukkua ei välttämättä tarvitse sulkea.

3) Pesuohjelman päätyttyä nosta märät vaatteet lattialla yhteen kasaan ja anna niiden hautua siinä yön yli. Jos lattiapinta-ala ei riitä, voit hyödyntää vessanpöntön ja lavuaarin tarjoamaa tilaa.

4) Älä kuivaa lattiaa vaan jätä se lainehtimaan vedestä, kyllähän nyt lattiat aina muutaman sentin vettä kestää, eikä se omatekoinen sähköjohto siellä vedessä ketään haittaa.

5) Sama pyykinpesuvesi koneessa kestää useita käyttökertoja

Havainnollistetaan asiaa vielä muutamilla kuvilla.



Seuraavan osan aiheena onkin sitten kosteusmittaukset ja vesivahinkotarkastus.

torstai 26. kesäkuuta 2008

Yötyöläinen fasaanimetsällä

Koska kaikkia elämän välttämättömyyksiä, kuten vuokranmaksuun tarvittavaa pääomaa ei tiettävästi ole kovinkaan helppo löytää roskiksesta, on Ivanimmekin hyödynnettävä muita kanavia tämän pääoman kerryttämiseen. Hänellä on ollut, ja yhä edelleen on, runsaasti erilaisia pienempiä ja suurempia, sekä kolossaalisen valtavia suunnitelmia asumisensa rahoittamiseen. Toki suurimpaan osaan näistä ei sisälly niin sanottuja normaaleja lainmukaisia kuluja kuten esimerkiksi verojen maksamista.

Jottei aivan äidyttäisi listaamaan Ivanin kehittämiä, toinen toistaan mielikuvituksellisempia keinoja tienata rahaa pimeästi, on syytä todeta että Ivan on myös käynyt töissä – laillisesti. Tämä tapahtui kämppäkaveruussuhteemme alkuaikoina, kun Ivan toimi yötyöläisenä siivoamassa erästä lähiseudun kauppakeskusta.

Muiden asunnossa asuvien kannalta Ivanin yötyöläisyydessä oli merkittäviä etuja. Koska Ivan oli poissa asunnosta n. kello 21-06 välisen ajan, oli öisin mahdollista nukkua tänä aikana. Nukkuminen keskeytyi vasta 06-07 aikoihin, kun Ivan alkoi kolistella pannuja ja kattiloita, väittelemään itsensä kanssa kovaäänisesti, harjoittamaan kantapääkävelyä (kts. aiemmat viittaukset) ja laulamaan kovaäänisen venäläisen kansanmusiikin säestämänä.

Toki kuuden-seitsemän aikoihin heräämisessä joka päivä on omat etunsa, mutta koska tämä tapahtui aina ja joka päivä riippumatta omasta aikataulusta, se alkoi pidemmän päälle olla hieman häiritsevää. Mutta yön siunattu hiljaisuus kyllä kompensoi tätä suuresti. Se myös korvasi satunnaiset, aikaisin aamulla ulkoseinästä kuuluneet jyminät ja kolinat, joiden syy oli hyvin tiedossa. Sehän oli vain Ivan tulossa palotikkaiden ja ikkunan kautta kotiin töistä unohdettuaan avaimensa sisälle, jälleen kerran.

Ivanin työsuhde yösiivoojana ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Omien sanojensa mukaan hän sai potkut koska ei siivonnut tarpeeksi hyvin eikä tullut tekemisiin työtoveriensa kanssa. Ivanin kanssa samassa taloudessa asuvalle nämä eivät tule yllätyksenä. Kuten tapiiri ei kykene ymmärtämään runouden tai psykofyysisen harmonian käsitteitä, ei Ivan kykene ymmärtämään siivomaista eikä siisteyttä.

Ivanin läheiseen sukulaisuussuhteeseen eläinkunnan kanssa viittaa myös hänen tapansa ruokailla. Ivanin ruokailun jäljiltä keittiö näyttää siltä, kuin jokin peto olisi siellä väkivaltaisesti teurastanut fasaanin kaltaisen ison linnun, syönyt sen ja jättänyt tähteet lojumaan sinne tänne. Luita, verta ja lihankappaleita näkyy siellä sun täällä. Nämä tähteet pysyvät paikoillaan usein vuorokausia, joskin joissain tapauksissa peto saattaa vielä useiden päivienkin jälkeen palata haaskalle ja järsiä jäljelle jääneitä luita viimeisten lihanriekaleiden toivossa.

Lintupoloiset eivät kuitenkaan todellisuudessa ole rauhoitettuja fasaaneja, vaan broilereita, jotka lienevät kilohinnaltaan halvinta saatavilla olevaa lihaa. Ivan keittää broilerit sellaisenaan kattilassa, johon ne mahtuvat lähes puoliksi, tai vaihtoehtoisesti käristää niiden pinnan tyhjällä paistinpannulla. ”Kypsyneet” broilerit Ivan syö mieluiten savuavaksi poltetun riisin kera, jonka kypsyyden palovaroitin kätevästi ilmoittaa.

Ollessaan yötyössä, Ivan oli pakotettu hänelle luonnottamaan tapaan ruokailla päiväsaikaan, mutta saatuaan potkut siivoojan virasta epäpätevyytensä vuoksi hän on ollut vapaa toteuttamaan luontaisia viettejään ja suorittamaan saalistus ja ruokailuriittinsä oikeiden petojen tapaan, yön pimeydessä.

En kovin suuresti hämmästyisi vaikka se koiraksi luulemani ääni, joka joskus keskiyön tunneilla unesta herättäen ja selkäpiitä karmien kajahtaa olisikin Ivan, täysikuuta ulvomassa.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2008

Rohkea roskisritari

Asko, Jysk, Sotka, Isku ja Masku. Siinä muutamia kauppoja joita moni meistä on kolunnut etsiessään sopivaa ja silmää miellyttävää kirjahyllyä, sänkyä tai kirjoituspöytää. Shoppailu voi joskus olla rasittavaa puuhaa, kun sitä oikeaa ei millään tunnu löytyvän. Kun lopulta löydät sohvan tai pöydän mistä pidät, on se aivan liian kallis. Sama ilmiö toistuu myös vaatteiden kohdalla. Oletko koskaan toivonut, että olisi jokin helpompi tapa? Jokin helpompi tapa hankkia kodin kalusteet ja tekstiilit vaivattomasti ja edullisesti? No, tämä on onnenpäiväsi – on nimittäin tullut aika esitellä kestävä ja kustannustehokas hankintastrategia à la Ivan.

Ivanilla on huoneessaan leveä queen-size sänky, tietokonepöytä, tv-tasollinen lipasto, nojatuoli, toimistotuoli, toinen toimistotuoli, uzbekistanilainen villamatto, 32-tuuman laajakuvatelevisio sekä kristallinen kattokruunu. Ajattelet varmasti että Ivan joutuu valvomaan yöt ja päivät, tehden kahta työtä ja myyden sisäelimiään, jotta pystyy elämään näin ylellisesti. Ivan toki valvoo yöt, mutta ei rahan vuoksi, vaan huvikseen. Hänen maallisen omaisuutensa muodostavista esineistä jokaisen takana on nimittäin muuan salaisuus, jonka Ivan itse ilmaisee parhaiten: ”I found it in the rubbish.”

Ivan on niin sanottu roskisdyykkari. Kaikki hänen huoneestaan löytyvä esineistö, laajakuvatelevisio ja kristallinen kattokruunu mukaanlukien, on kaivettu roskiksesta. Tai niin hän ainakin väittää, ja miksi emme häntä uskoisi. Jos oma mattoni haisisi yhtä pahalle kuin Ivanin huoneessa oleva, heittäisin varmasti kyseisen rievun roskiin. On siis täysin uskottavaa että se on sieltä myös löytynyt. Epäselväksi on tosin jäänyt mistä roskiksista Ivan aarteensa löytää.

Ivanin mukaan suomalaisilla on ikävä tapa heittää hyväkuntoista tavaraa roskiin. Eihän voi olla mitään perusteltua syytä heittää esimerkiksi patjaa roskiin jos se on kuitenkin edelleen pehmeä ja sen päällä voi maata. Mikäli patja täyttää nämä perusfunktiot, se kannattaa Ivanin mukaan kaivaa roskiksesta ja ottaa käyttöön.

Toimistotuolien raunioita kannattaa olla huoneessa kolme tai neljä, jotta siihen vähiten rikkinäiseen tuoliin on helppo saada varaosia, ja eihän sitä koskaan tiedä milloin kylään tulee hajuaistiton (ja todennäköisesti myös sokea) ihminen jolle täytyy tarjota istumapaikka. Rikkinäisiä tulostimia ja televisioita puolestaan voi korjata ja myydä eteenpäin huikealla katteella, onhan alkuinvestointi nolla. Omaan käyttöön Ivanilla ei kuitenkaan ole televisiota, sillä ainakaan vielä hän ei ole onnistunut löytämään toimivaa kaapeliverkon digiboksia roskiksesta.

Ehkä roskiksen syövereistä sukellettuja kalusteita ja elektroniikkatuotteita ihmeellisempää on Ivanin tapa ylpeillä sillä että kaikki hänen tavaransa on ongittu roskiksesta. Vaikka kuinka mietin, en keksi ketään johon tämä tekisi vaikutuksen – positiivisessa mielessä nimittäin.

Olen aika varma että jopa kaikkein vakaumuksellisimmat, itsensä ydinvoimalan käytettyä polttoainetta kuljettavan junan esteeksi rautatiekiskoihin kahlitsevat henkilöt nyrpistäisivät nenäänsä kerran jos toisenkin Ivanin esitellessä imelän karvaalle ja käyneelle tuoksahtavaa huopaa jonka hän on todennäköisesti löytänyt savuketumppien, maksalaatikon ja erinäisten intiimihygieniatuotteiden seasta.

Ivanin mieltymys ilmaisiin tuotteisiin joita muut hölmöyttään heittävät pois ei rajoitu pelkästään kalusteisiin tai edes mattoihin ja huopiin, vaan Ivanin dyykkausharrastus saa myös hieman äärimmäisempiä, ja monien mielestä ehkä kuvottavampiakin muotoja.

Eräänä päivänä olin keittiössä tiskaamassa ja yhtäkkiä keittiöön tulee Ivan, yllään vaaleanpunainen fleece-pusero ja sanoo: ”How do you like my new shirt? I found it in the rubbish”. Ivan siis shoppailee myös vaatteita sieltä mine aurinko ei paista. Ehkä tämä on osasyy hänen vatsaa vääntävään ominaishajuunsa.

Toinen äärimmäinen dyykkausmuoto mitä Ivan suosii on ruoan metsästäminen roskislaatikon pohjalta. Se minkä toiset heittävät pois pilaantuneena, löytää usein tiensä Ivanin ruokalistalle. Syömäkelpoinen on Ivanin tapauksessa erittäin laaja ja joustava käsite.

Kävin aiemmin keväällä läpi jääkaappiamme ja heitin pois omistajiensa unohtamia, esimerkiksi vanhoilta asukkailta jääneitä elintarvikkeita, jotka olivat ainakin yleisen länsimaisen hygieniakäsityksen mukaan jo selvästi käyttökelvottomia. Tai en varsinaisesti heittänyt, vaan Ivanin tavat tietäen järjestin kyseiset tarvikkeet pöydälle ja huikkasin Ivanille puolittain leikillään että katso noista haluatko itsellesi mitään ja heitä muut menemään. En olisi itsekään osannut arvata lopputulosta.

Ivan ei heittänyt juuri mitään pois. Tiensä hänen laatuseulansa läpi selvittivät esimerkiksi neljällä kuukaudella viimeisen käyttöpäivänsä ylittänyt ”tuore”mehu, kymmenen kuukautta yli-ikäinen salaatinkastike, sekä jo vuosikertatuotteeksi luokiteltava puolityhjä ketsuppipurkki vuodelta 2005. Ivan on myös käyttänyt näitä tuotteita. ”Tuore”mehua juodessaan hänen kommenttinsa sen mausta oli: ”it’s a little bitter but it’s ok”.

Ivanin ollessa talossa voi olla varma että homeeseen mennyt leipä, yli-ikäinen metvursti tai pilaantuneet juustonjämät eivät pitkää aikaa roskiksessa vietä sen jälkeen kun ne sinne on nakannut. Lähes poikkeuksetta ne ongitaan sieltä parempiin suihin. Joskus tuntuu että huoneistossa olisi nokkela koira, joka osaa avata roskiskaapin käpälillään.

Ehkä meillä kaikilla olisi kuitenkin jotain opittavaa tältä kestävän kehityksen pioneerilta – äärivihreiden periaatteiden mukaisesti elävältä lemuavalta ja rähjäiseltä menninkäiseltä. Jos eläisimme kaikki kuten Ivan, yksi maapallo riittäisi varmasti vaikka yhdeksän miljardin ihmisen elättämiseen. Ja millainen maapallo se olisikaan.

Ehkäpä Iskujen, Askojen ja Jyskien, kuten myös Prismojen ja Citymarketien sijaan kaikki ympäristötietoiset ihmiset pääkaupunkiseudulla hakevat tulevaisuudessa kaikki hyödykkeensä kootusti yhdestä paikasta – ämmässuolta. Tässä hylättyjen hyödykkeiden ihmemaassa on nimittäin yhdessä kasassa erittäin laajat valikoimat tavaraa laidasta laitaan, ja siitä varmasti löytyy jokaiselle jotakin; nopeasti, helposti ja ennen kaikkea – edullisesti.

tiistai 3. kesäkuuta 2008

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Alunalkaen ajattelin esittää tapahtumia kronologisessa järjestyksessä aloittaen vanhimmista. Aion kuitenkin pyörtää suunnitelmani ainakin tämän muistion osalta ja kirjaan muistiin havaintojani Ivanin sairauteen liittyen sattumanvaraisessa järjestyksessä.

Ehkä Ivanin maanisuus on jo tartuttanut minutkin niin, etten jaksa enää keskittyä järjestelmälliseen työskentelyyn ja siksi päädyin tällaiseen ratkaisuun? Tai sitten olen vain väsynyt, tai sitten se paskiainen tekee niin paljon uskomattomia typeryyksiä, etten kykene muistelemaan menneitä, kun huomispäivän historiaa tulvii ikkunoista ja ovista (kirjaimellisesti - Ivan käyttää kulkureittinään toisen kerroksen ikkunaansa; öisin tuuli paiskoo avonaista ulko-ovea, josta huudot ja rälläkän ääni kantautuu nukkuvien [heräävien] korviin) alati kiihtyvään tahtiin.

Minä en jaksa muistaa, että Ivan olisi ollut yhtä kummallinen muuttaessaan tänne. Syy tähän luulooni voi olla myös se, etten ollut vielä saanut koottua kaikkia hänen käytöshäiriöitään ja tempauksiaan kokonaisuudeksi. Mahdollisesti hän eli sittenkin tänne muuttaessaan sairautensa depressiivista vaihetta?

Olemme pitkän aikaa arvuutelleet leikkimielisesti liittoutuneiden kesken Ivanin mielenlaadun häiriön vakavuutta, hänen psykiatrista diagnoosiaan, typeryyden suuruutta ja muita päänalueen vajavaisuuksia. Täysi hullu ja kahjo tämä nuhruinen persoonamme on, mutta eittämättä hänelle löytyisi virallinenkin diagnoosi mielensairaudesta jos toisestakin.

Annan itselleni valtuudet määrittää Ivanille nyt puolivirallisen diagnoosin; Ivan sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja elää sairautensa maanista vaihetta.

"Kaksisuuntainen eli bipolaarinen mielialahäiriö (aikaisemmin myös maanis-depressiivisyys, nykyään lääkärislangissa "bipo") on nimensä mukaisesti mielialahäiriö, jossa mieliala vaihtelee ja jossa esiintyy maniaan ohella masennusta eli depressiota." [1]

Nykyisin Ivanilla esiintyy manian ohella myös mania, eli rahaa, fyrkkaa, pätäkkää. Hän harjoittaa autonkorjaajan tointaan asuntolan parkkipaikalla. Muutaman päivän sisällä olen nähnyt miehen nokisissa käsissä kaksi 10 euron seteliä (kaksi eri seteliä), joita hän on useaan otteeseen esitellyt julkisesti ja suuresti iloiten.

Riemu jää usein lyhyeksi, sillä seuraavassa silmänräpäyksessä mies makaa poikittain pihalla auton alla ja kiroaa kastroidun uroksen äänellä ja venäjän kielellä autonsa, siskonsa, naapurin kissan ja mielikuvitusystävänsä. Sitten se juoksee, unohtaa, ravaa, juoksee uudelleen, huutaa itsekseen, paukuttaa ovet, tiputtelee työkalunsa, tekee seiniin öljyiset kämmenenmuotoiset siluetit ja sekoaa - ja tekee kaiken uudelleen seitsemän kertaa.

"Mielialaan liittyy voimakas energisyys ja aktiivisuus, vahvasti vähentynyt unentarve, lakkaamaton aktiviteetti, vuolaspuheisuus, estottomuus ja harkitsematon heittäytyminen hetken mielijohteesta välitöntä mielihyvää tuottavien toimintojen pariin. Maniasta kärsivän henkilön ajatustoiminta on kiihtynyttä ja hänen todellisuudentajunsa on usein vääristynyt." [2]

Ivan tekee tätä kaikkea myös öisin, sillä hän on hullu, eikä hän tarvitse unta. Hän tekee tätä kaikkea aamulla, aamupäivällä, illalla ja iltapäivällä. Ivan tekee työnsä ja saa 10 euron setelin, jota lennättää kädessään kuin onnesta soikea lapsi leijaansa. Meille hän on kertonut kasvattavansa bisneksen - asuntolan parkkipaikalla, parkkipaikalla jonka vuokraa hän ei ole maksanut - niin, että tienaa 3000 euroa kuussa.

Työkalupajansa Ivan on rakentanut asuntomme eteiseen. Valot välkkyvät huoneistossa, kun Ivan kokeilee kompressorinsa tehoja. Hän aikoo maalata autoja, mutta ei ollut tullut ajatelleeksi, että viereisissä parkkiruuduissa olevat autot saattavat tahriintua. Ratkaisuksi Ivan ehdotti pressuja. Parkkiruudun hän ehkä vuoraa sanomalehdillä?

Ivan saattaa tulla koputtamaan oveani vain kertoakseen, kuinka hän on vaihtanut jonkun pyöreän levymäisen osan autoon, joka liittyy jarruihin. Toinenkin pitäisi vaihtaa, mutta en saanut selvää miksi. Joskus minun täytyy lähteä kalsareissani hänen mukaansa pihalle katsomaan jotain vitun hiottua peltiä.

Esitellessään töitään ja saavutuksiaan, hän puhuu englantia vahvasti murtaen ja niin nopeasti, että joudun usein keskeyttämään hänen puheensa. En minä halua lähteä ulos kuulemaan puheita autojen sisäelinten rakenteesta ja niiden korjaamisesta. Minähän vastustan yksityisautoilua, ja henkilöautojen korjaaminen edistää sitä.

Miksi se kulkee aina ilman paitaa joka paikassa ja näyttää muutenkin metsän peikolta? Se kuulemma sai kotimassaan naista rahalla. Voisi saada ilmaiseksikin, jos olisi hiljaa ja kävisi suihkussa kerran elämässään.

Jatkan tutkielmaani Ivanin sairauden parissa myöhemmin.

[1] http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaksisuuntainen_ mielialah%C3%A4iri%C3%B6
[2] http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,818,1733,1995,5866

Terveisin,