Liittouman jäsenet kauko ja Cestor olivat poissa. Olin jäänyt yksin pitämään päämajaamme pystyssä, toi no en yksin. Olihan minulla uusi solutoveri Dabir asuttamassa kaukon entistä huonetta. Ja täytyy todeta, että myös Dabir hallitsi kantapääkävelyn jalon taidon, television katselun maksimi volyymilla, keittiön sotkemisen, kenkien "lainaamisen", laulamisen, palohälyttimen, yöllisen metelin, kanankoivet, hellan levyt ja avaimien hukkaamisen.
Ihme kyllä, mikään näistä Dabirin omituisuuksista ei enää tuntunut oikeen miltään. Ivan oli läsnäolollaan onnistunut koulimaan minusta todellisen solusoturin. Mutta jotain uutta hän keksi, mihin Ivan ei pystynyt...
Ei se, että Dabir unohti avaimensa keskimäärin kaksi kertaa viikossa ja rimputti tällöin ovikelloa keskellä yötä. Ei se, että Dabir vei minun suhteellisen uudet kengät, eikä se että keittiössä paloi. Ivan oli jo kaiken tuon saanut aikaiseksi useammin kuin kerran ja 10 kertaa tehokkaammin.
Mikä sitten katkaisi kouliintuneen soturin selän? Dabir x 4.
Noin kuukauden kuluttua Dabirin muutosta, hän alkoi asuttamaan omia sukulaisiin soluhuoneessaan. Vakituisesti hänen huoneessaan asui hänen lisäkseen 2 muuta henkilöä ja kolmas vieraili usein.
Keittiöön mennessä hyvin yleinen näky oli, että kaksi tummaihoista miestä makaa keskellä keittiön lattiaa ja kolmas istuu pöydällä. Tätä näkyä en halunnut nähdä enää uudestaan, joten keittiössä käyminen rajoittui 1-2 kertaa viikossa. Vessa oli kokoajan varattuna, suihku näytti samalta kuin Ivanin aikana ja pyykkiä pestiin keittiön lavuaarissa.
Tilanne kärjistyi vielä niin pitkälle, että kirjoitin Hoasille valituksen Dabirista, mutta miten Hoas tähän reagoi? Ei mitenkään. Huomautti, että seuraavan kerran sovitte keskenään erimielisyydet. Ongelmana oli vain se, etten enää tiennyt kuka asukas oli oikea asukas.
Kaikki keinot oli jälleen käytetty ja mikään niistä ei toiminut, päämajamme oli muuttunut Ivanin aikaisesta sotatantereesta eläintarhaksi.
Ainut keino selviytyä oli jättää soluasuminen unholaan.
Kolmen kuukauden piinallisen odotuksen jälkeen pääsin muuttamaan pois ja jättämään hyvästit 4 vuoden soluhelvetille, joista pahin 1,5 vuotta on dokumentoituna tähän blogiin.
Toivottavasti te arvon lukijat olette viihtyneet blogin parissa ja olemme onnistuneet tarjoamaan teille niin hauskoja kuin järkyttäviäkin lukuhetkiä.
Fabio kiittää, kuittaa ja kumartaa.
PS. Ensi viikolla blogiin tulee vielä yksi postaus.
PS. PS. Muista vastata kyselyyn oikeassa palstassa, niin ehkä Ivan pääsee vielä koviin kansiin :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
45 kommenttia:
HOAShan se siellä.
Entäs se viimeinen postaus?
4,5 vuoden soluhelvetti, vaikka Ivan muutti soluun vasta 2007?
jou anonyymi, tätähän on siis kirjoitettu postuumisti... eli ei reaaliaikaisesti.
Ja siinä mainittiin ivanin valtakausi (tuo 1,5 vuotta). Soluhelvetti alkoi kun soluun muutettiin, mutta paheni ivanin tultua 2007. Vuoden 2007 puolvälistä vuoden 2009 loppuun on kyllä se 1,5 vuotta.
viimeistä postausta odotellessa..
Erikoista. Täällä päin luvattomista haamuasukkaista soluissa luvataan purkaa asianomaisen vuokrasopimus.
HOAS \o/ Kyllä viihdytti, kiitän!
Yleisö odottaa sitä viimeistä kirjoitusta..
Tätä se kulttuurinrikastuttaminen teettää...
Yleisö odottaa sitä viimeistä kirjoitusta..
Suomalaista soluelämää: http://watsonsbakerstreet.blogspot.com/
Yleisö odottaa sitä viimeistä kirjoitusta..
mul on just SAMA ongelma! Virolainen kämppis majottaa yhtä somalia ja indonesialaista luvatta. Lisäks ei oo tavatonta jos olohuoneen lattia on täynnä nukkuvii somaleita/virolaisii/venäläisii. Hoassille valitettu pariinki otteeseen mut ne EI tee vittu yhtään mitään. Sano et mee keskustelee niille, no mene keskustelee ihmisten kaa jotka kovana kerto et on rikosrekisterissä laittomia terä-aseita, pahoinpitelyitä ja jotka tunnetusti diilaa/käyttää huumeita. VITTU
Ja opiskeleeko ne? No eipä tietenkään, en ihmettele lainkaan maahanmuuttajavastasuutta. Mul on nyt liiankin läheisiä kokemuksia niistä ihanista "rikastuttajista"
Puheista huolimatta ei sitä joulukuun puolivälille luvattua viimeistä kirjoitusta kuulu. Onko tosiaan tarkoitus vetää sitten ihan loppuun asti läskiksi? Todella naurettavaa.
Entäs se viimeinen postaus?
Blogi oli loistava, lukijakunta parhaimmillaankin mautonta. :D
Kyllä ootte paskahousuja kun ette mitään muka voi/uskalla tehdä
tyhmät
Sanokaas nyt voinko jo poistaa tämän blogin suosikeistani vai tuleeko vielä se luvattu viimeinen postaus?
"Sanokaas nyt voinko jo poistaa tämän blogin suosikeistani vai tuleeko vielä se luvattu viimeinen postaus?"
NIIMPÄ!
Voisi edes sen verran kunnioittaa lukijoita.
Katohan, tännehän oli ilmestyny sittenki jotain uutta (viimeiset kaksi postausta) sitten viime visiittini, josta aikaa siis on jo kulunut jonkin verran. Ilmeisesti liittouma on hajonnut lopullisesti ja bloginpitäjien intressit kirjoittamiseen lähestyvät nollaa. Kiitos kuitenkin kaikista niistä tunneista, joina olen lukenut tätä blogia ja odottanut innolla uutta postausta.
Ei jumankekka. Tampereen Kaukajärvellä sain ikiystäväkseni varsin Ivanin kaltaisen hahmon, Olegin. Olisiko kyse samasta tyypistä, eri nimellä? Kikkara rillipää. Metkä söpöliini :) Vakioharrastuuksini kuului yhteisten tilojen siivoaminen, koskapa idän ihmeeltä ei voinut periä mitään, koska valtiomme rahoitti kaiken tämän rikkauden asumiskustannukset.
Oisitte nyt edes sen yhden :(
Itse vasta löysin tämän blogin, täytyypä ruveta lukemaan alusta asti. Toivottavasti säilyy netissä tämä aina ja ikuisesti.
Nyt jumankauta lopetus tälle blogille. Tarina vaatii päätöksen.
Sen siitä saa kun neekereitten kanssa asuu.
Nyt alkaa pikkuhiljaa piisata. Olen kuukausitolkulla odottanut tämän blogin luvattua viimeistä postausta että saisin luvatun katharsiksen tälle tarinalle. Mutta vieläkään ei kuulu mitään.
Josko nyt arvon herrat miehistyisitte sen verran että toimittaisitte lupaamanne viimeisen postin. Tai tehkää edes selväksi ettei sitä tule.
Kohta on vuosi mennyt siitä kun lupasitte viimeisen postauksen viikon päähän... eipä taida enää tulla ei...
Kulttuuri rikastettu! Toivottavasti tästä helvetistä päästään irti ja Thorsit ym. sekoilijat saadaan vittuun.
Tervetuloa Länteen Ivan, hanttihommiin meidän pihaan!
Kiitos!
Aikamoista. Luin läpi blogin parilla istumalla ja on hieman hämmentynyt olo. Kolmikolle onnentoivotukset siitä, että selvisitte suhteellisen ehjin mielin koettelumuksistanne.
Purkaakseni hieman tuntojani voin vain ensimmäiseksi todeta, että epäilyksistäni huolimatta minun lienee pakko uskoa tarina todeksi. Toisekseen myös minua hieman epäilytti kirjoitelman moraalisuus - kuva "Ivanistahan" on täysin kuvailijoiden mielivallasta riippuvainen. Puolustuspuheenvuoroa ei luonnollisestikaan kuulu.
Näppituntumani on, että blogissa välillä, vaikka tositapahtumiin peruustuukin, on jonkin verran värikynää mukana, ikään kuin parantamassa tarinaa. Ilmaukset ihmisapinamaisuudesta ja muu epäinhimillistävä retoriikka on aika ikävää luettavaa. "Ivanista" kun jää aika yksipuolinen kuva lähestulkoon hirviönä vaikka hänessä epäilemättä on ihan hyviäkin, lunastavia piirteitä. Ainakin mies yritti kovasti kaikkea eikä vaikuttanut tieten tahtoen pahansuovalta. Ymmärrän toki että kolmikko on kirjoittanut blogia omaksi terapiakseen, ja onhan kirjoitelma myös yrittänyt varjella neljän päähenkilönsä yksityisyyttä.
Kolmanneksi tuli vain mieleen, että "Ivan" tuskin on mielenvikainen, paha kuitenkin tältä puolen ruutua sanoa, sangen erikoinen vain. Ikään kuin tynnyrissä kasvanut, kyllähän noita armeija-ajoilta muistaa, niitä jotka eivät oikein olleet syystä tai toisesta ihan samalla viivalla vuorovaikutustaidoissaan ja "yhteiskuntakelpoisuudessaan". Yksinpuhelutkin ja muut kuten joistain kommenteista saattoi päätellä olivat ehkä verkkopelaamista, tms.
Yhteiskuntamme rajat normaalille ovat sangen ahtaat, "Ivanin" kaltaiset ovat kenties toisenlaisissa yhteiskunnissa ja toisissa ajoissa majailleet kylän liepeillä mökeissä omina erikoisuuksinaan ja ehkäpä tuo törmäys normaaliyhteiskunnan kanssa näkyy skarpimpana meidän ajassamme/yhteiskunnassamme, jossa vuorovaikutuksen merkitys on korostunut ja eristäytyminen/eristäminen vaikeampaa. Liittoutuma joutui siten etulinjaan tällaisessa yhteentörmäyksessä. En nyt tahdo sanoa, että "Ivanin" paikka oli tuossa, tai missään muussakaan solussa ...
Neljänneksi on ilahduttavaa, että "maahan muutto kriitisiä" trolleja oli niin harvoja kommenttipalstalla, tällä tarinalla kun ei ole mitään tekemistä pakolaiskiintiön/monikulttuurisuuden/maahanmuuton kanssa vaan pirun kummallisen yksilön kanssa. Minnehän mies päätyi ja mitenhän selviää elämästä? Toivottavasti löytää jonkun oman lokeron, jossa on tyytyväinen eikä raasta jonkun satunnaisen polon hermoja riekaleiksi ajattelemattomuudellaan.
Selkeästihän tässä oli aika vahvasti värityskynää mukana mutta varmaan joku todellinen muusa tarinoiden takana.
Kuitenkin oli ihan viihdyttävää luettavaa, muutama tunti tähän vierähti kun lueskelin koko jutun kerralla läpi. Se on aikamoinen kunnianosoitus blogin kirjoittajia kohtaan kun keskinopeuteni kirjallisuudessa on noin 300 sivua painettua tekstiä per 5 vuotta.
on kyllä niin hauska tarina ku voi vaan olla. Ihan btw sitä viimestä postausta ei vissiin sitte tuukkaan?:D
Loistava hyvin kirjotettu blogi.. Sääli että viimeinen postaus jäi vaan kirjoittamatta :C
Kyllä se viimeinen postaus on vielä tulossa, tähän me uskomme, tähän me luotamme. Viidettä vuotta tässä jo odottelen, mutta usko ei horju.
Tottakai vielä on uutisia tiedossa! Solusotureiden seuraajat odottavat uskollisesti viimeistä postausta niin kauan kuin on tarpeen.
Kirjoittakaa joku epilogi edes. Esim. mitä tämän viiden vuoden aikana on tapahtunut ja miten muistelet menneitä.
Höh, missä on viimeinen postaus? :( Löysin tän tänään ja luin kaikki postaukset yhdeltä istumalta?
Missähän Ivan on tänäpäivänä?
aivan mahtavaa et ootte jaksanut jakaa tätä tarinaa muille, kiitos!
Epilogia odotellessa :)
Kiitos tarinastanne. :)
Omat opiskeluaikaiset soluongelmat jäävät aika vaatimattomaksi tällaiseen sekopäähän verrattuna.
Aivan mahtavaa. Juuri itse olen aloittanut soluasumisen ikimuistoisen ihanuuden ja poliisit pääsivätkin käymään kämpässä jo ekana iltana.
Harmi että blogi loppuu. Toisaalta näiden juttujen lukeminen sai minut harkitsemaan kahteen kertaan soluun muuttamista.
Omia juttujani laittelen http://opintoputki.blogspot.com -blogiini.
Vieläkö muita jotka odottaa viimeistä postausta? :D
Lähetä kommentti