Murhamasennus

Ostin asuinkumppaniltani Fabiolta polkupyörän kymmenellä eurolla. Varsin näppärä yksilö pienine puutteineenkin. Ainoastaan puhjennut takakumi vaati välitöntä huolenpitoa.

Jätin pyöräni telakalle asuntomme etupihalle kauppareissun ajaksi. Kaupasta ostin pumpun ja uuden sisäkumin. Palatessani Ivan oli löytänyt menopelini ja tutkaili sitä innostuneen oloisena. Vastasin hänen kysymykseensä, että pyörä on minun ja kehoitin häntä olemaan varastamatta sitä. Hän nauroi ja antoi monta tärkeää vinkkiä, mitä minun täytyisi ottaa huomioon pyörää huoltaessani. Ivan jatkoi jutustelua ja mainitsi olevansa pahoillaan siitä, miten hänen pyöränsä aina varastetaan - ne pyörät, jotka hän kovalla vaivalla itse varastaa (tai valjastaa käyttöön, kuten ehkä itse haluaisi ilmaista ilmaista).

Aloin vaihtaa uutta takakumia pyörääni ja sain toimia rauhassa kymmenen, ehkä viisitoista minuuttia. Ivan löysi minut uudelleen työn touhussa ja koki velvollisuudekseen tarjota apuaan. Päätin olla vastustelematta ja luovutin ohjat hänen öljyn ja lian värittämiin käsiinsä, sillä mielestäni Ivanin ensimmäinen huomio pyörän takarenkaan ripustimista oli nopea ja oikea: "the hole is too big." Hetken kuluttua huomasin seisovani toimettomana katsellen Ivania, joka leikkaa rälläkällä asuntomme sisätiloissa, kädellään silmiä suojellen, takavanteestani irti jotain juuttunutta mutteria.

Kymmenen euron pyörässäni oli hyvät jarrut ja toimivat vaihteet, nyt siinä on hiukan epävarmat jarrut, mutta ei vaihteita. Olen kaikesta huolimatta tyytyväinen. Työmatkani ei enää saastuta lainkaan, vie aikaa vähemmän kuin ennen ja virkistää enemmän. Minulla on polkupyörä.

Ensimmäinen pyörämatkani oli silti paskamainen, sillä vaihde joka oli jäänyt remontin jäljiltä silmään, oli pienin kaikista noin seitsemästä. Seuraavaa matkaa varten sidoin suuremman silmään rautalangalla.

Seuraavalla matkallani näin aidon oranssinruskean ja pienen ketun. Se hiippaili junaradan ja pyörätien välissä ja vähät välitti minusta tai muusta ympärillään tapahtuvasta. Se oli oikea city-kettu, ja mielestäni olemukseltaan kuin ilmetty Ivan.

Villin, kesyttämättömän ketun liikkeet ovat aistillisia, niissä on vaistoa ja vainua, eläimellistä voimaa. Koko ketun ruumis sykkii jokaista lihasta myöden, aivan kuin Ivanin hoikka ruumis sykkii hänen juostessaan villinä asuntolan parkkipaikalla puolipimeässä kesäyössä jakoavain kädessään.

"Sekamuotoisia sairausjaksoja luonnehtii masennuksen ja manian oireiden yhtäaikainen esiintyminen tai oirekuvan nopea vaihtelu masentuneen ja maanisen välillä vaikkapa saman päivän aikana. Henkilö siis voi esimerkiksi olla syvästi depressiivinen, mutta samaan aikaan hyvin vuolaspuheinen ja motorisesti levoton. Hänen mielialansa voi vaihdella kiihtyneestä depressiiviseksi tuntien välein. Sekamuotoinen tila on usein hyvin tuskallinen ja kaoottinen kokemus."

Ivan elää vaikeita aikoja. Tiesittekö, että itse Venäjän ex-diktaattori Vladimir Putin aikoo murhata Ivanin Venäjän maan rajalla?

Vietimme liittoutuneiden kesken virkistäytymisiltaa, kun Ivan hoikkelehti keittiöön hypnoottisesti nauraen. Ajattelin, että paskiainen on pilvessä, ihan kuutamolla, hötsyissä. Vain muutama päivä sitten näin Ivanin ensimmäistä kertaa sätkä sormien välissä etupihalla ovaalin muotoista rataa kuljeksimassa. Silloin talomme kärysi vahvasti vieraalta aromilta. Nyt mulkku ei tainnut kuitenkaan olla kamoissa, se oli vain sairas. Sitten se yhtäkkiä kertoi, että hänet murhataan - "seriously guys." Hetken päästä annoimme Ivanillekin ruokaa, hän söi sen pakasterasiasta, rauhoittui, kiitti ja lähti menemään.

Samana päivänä Ivan vietti aikaansa istuskelemalla autonsa peräkopissa ja kävelemällä pitkiä matkoja parkkipaikalla. Seuraavana päivänä tapasin karkulaisen mustiin suoriin housuihin ja valkoiseen kauluspaitaan pukeutuneena, tukka hajalla, kuljeksimasta parin kilometrin päässä kotoaan, katse ja mieli maassa. Hän ei vastannut tervehdykseeni. Masentaakohan sitä murhatuksi tuleminen?

Kuin merkkinä kaiken olevan kuitenkin kunnossa - tai oikeammin normaaliin tapaan päin persettä - aamupäivisin kettumme on poikkeuksetta motorisesti levoton paiskoen tavaroita ja ovia sekä juoksennellen ja hyppien ympäri asuntoa.

Kuulin, että tänään Ivanin yläruumis makasi yläkerran lattialla, alaruumis portaissa. Siellä se vietti aikaansa ja varmaan pohti asioita.

Terveisin,