perjantai 1. elokuuta 2008

Kätevä käsistään osa 2

Kirjoituksen ensimmäisessä osassa käsiteltiin Ivanin projekteista televisio ja tietokoneet. Tänään vuoronsa saavat projektit: vessan ovi ja mikroaaltouuni jostain 70-luvulta.

Ivanin referenssilista jatkuu:

Case: Vessan ovi

Eräänä perjantaiaamuna herään normaalisti Ivanin torkkuherätykseen. Eteisestä kuuluu perinteistä ryminää ja huutamista. Kuten kaikki liittoutuneet, myös minä olen niihin tottunut enkä enää jaksanut välittää mitä siellä tapahtui.

Pahvisen oveni läpi satuin kuulemaan kun Cestor meni lopulta jossain vaiheessa eteiseen kysymään Ivanilta, että mitä hän touhuaa? Kuulin Ivanin sanovan "I'm fixing it". (Tätä voidaan pitää toisena Ivanin legendaarisena lausahduksena heti "i forgotin" jälkeen.)

Mietin vähän aikaa, että mitä se sankari siellä nyt säätää, mutta en lähtenyt tilannetta sen enempää selvittämään. Lopulta kun huoneestani ulos astuin näin, että vessan ovi oli irroitettu kokonaan. Myöskään saranoita ei näkynyt missään, vaan Ivan oli vienyt ne omaan huoneeseen.

Vessaan mennessä ovi piti liukuovimaisesti siirtää nojaamaan oviaukon kohdalle, ettei muut asukit olisi kovasti häiriintyneet. Eihän tässä mitään jos ovi olisi ollut pois paikoiltaan muutaman tunnin, mutta kun kyseessä on Ivan... Saranat olivat kateissa perjantaista sunnuntaihin ja vasta maanantaina Ivan tuli laittamaan korjaamansa oven paikoilleen.

Syy miksi Ivan ovea alkoi korjaamaan oli se, että sitä ei saanut kunnolla kiinni tai auki turvonneen kynnyksen vuoksi (tämä tapahtui siis ennen vesivahinkoremonttia). Korjaus näyttikin onnistuneen, sillä ovi toimi moitteettomasti. Aina niin kauan kunnen kynnys turposi lisää...

Case: Mikroaaltouuni

kauko uhrautuvaisesti oli antanut meidän kaikkien käyttöön oman mikroaaltouuninsa. Kapistus oli vanha kuin mikä, mutta ajoi asiansa. Lopulta mikro kuitenkin sanoi sopimuksensa irti ja alkoi ruuan sijasta lämmittämään itseään. Mutta ei hätää! Onneksi asunnossamme asuu tekniikan ihmelapsi, Ivan.

Ivan sanoi ottavansa korjausprojektin pikapikaa. Sanoin hänelle, että sitä ei kannata alkaa korjaamaan. Se on kuitenkin aika vaarallinen laite. Tämä ei kuitenkaan Ivanin korjausaikeita hillinnyt.

Muutaman päivän kuluttua mikro oli avattuna keittiön pöydällä. Ivan oli omasta mielestään saanut sen korjattua ja halusi testata sitä laittamatta suojakoteloa kiinni. kauko ilmaisi huolensa ettei varmaan kannata, kun se mikroaaltosäteily ei välttämättä tee hyvää. Siihen Ivan tokaisi: "I'll be okey" ja testasi miten mikro toimii. Ei toiminut.

Mikroaaltouuni päätyi lopulta rappusten alle muutamaksi viikoksi, josta se mitä ilmeisemmin kulkeutui varaosiksi Ivanin asiakkaiden autoihin.

Suunnittelimme liittoutuneiden kanssa uuden mikron ostamista, mutta emme sitä ehtineet ostaa. Ivan oli nimittäin löytänyt roskiksesta toimivan mikron. Kiitos Ivan.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Noni onhan ivanista jotai hyötyäkin :) Ja mikrot kyllä ovat vaarallisia väärissä käsissä, niistä muuntajista kun saa irti noin 2000V, itse olen niiden MOTien kanssa värkännyt tesla coilia rakentaessani :)

Anonyymi kirjoitti...

Sama tuli mieleen että Ivanista oli kerrankin jotain hyötyä, mutta eiköhän kohtalon iva(!) puutu peliin ja löytö-mikro sytyttää ens viikolla tulipalon.

Koivuniemen rouva kirjoitti...

Ohoh, kerrankin Ivan taisi tehdä jotain hyvää. Yllätyin suuresti!

Rolle kirjoitti...

Ohhoh, luettuani koko Ivan tarinan tähän pisteeseen asti olen kyllä melko vaikuttunut tästä teidän kanssa-asukistanne.
Varsinkin pyykkäystarina, jossa oli kuvamateriaalia portaiden alle unohdetusta pyykkisankosta oli pysäyttävä.

Mutta viihdyttävää tekstiä teistä kyllä irtoaa!

Anonyymi kirjoitti...

Voi luoja!

Pelastitte multa viimeyön, kun huonon päivän päätteeksi löysin tän blogin. Mulla ei ihan vastaavaa kokemusta (ei ehkä olis millään mahdollistakaan), mutta tiedän kyllä sen epäuskoisen huvittuneisuuden ja raivon sekamelskan, joka kuohuu kun joutuu tekemisiin näiden sosiaalisten osaajien kanssa.

Voimia! Nauttikaan nyt, elämä voi tuntua tyhjältä, kun Ivan lopulta poistuu elämästänne..Toista vastaavaa, ette ehkä koskaan löydä.

Rakkautta :)

Anonyymi kirjoitti...

Aivan hulvaton blogi! :) Hauskasti kirjoitettu ja herättää samalla säälinsekaisia tunteita. Nyt olen tyytyväinen päätökseeni muuttaa kohtuuttoman kalliiseen yksiöön soluasunnon sijaan. Tuommoista en sietäisi alkuuunkaan, mutta varmasti teillä riittää tarinoita kerrottaviksi jälkipolville Ivanista. Tsemppiä yhteiseloon!

Anonyymi kirjoitti...

Olen samaan aikaan hyvin järkyttynyt ja huvittunut.
Muistan omat ihanan kiljuvat ja sekavia höpöttävät kiinalaiset kämppikseni joidenkin vuosien takaa, mutta kyllä tää teidän törkyturpa on ihan oma lukunsa. :o

Ei voi muuta ku sanoo, että kovasti voimia kestää tuo... O.o

Anonyymi kirjoitti...

ai tuo oliki joku venäläinen ja mäku luullin et kyseessä oli joku Koira joka ossaa vessanpönttöä ja zuihkua käyttää mutta tosta ääninäytteestä päätellen kuullosti ennemmin joltain rättipäältä tai neekeriltä ku venäläiseltä