perjantai 18. heinäkuuta 2008

Kätevä käsistään osa 1

Ivanilla on aina monta rautaa tulessa, mukaan lukien keittiömme liesi. Aina kun hän autojen korjaukseltaan ennättää, hän siirtyy muihin huolto- ja korjauspuuhiin. Tämän hetken ikuisuusprojekteiksi mainittakoon roskiksesta löydetyn television ja neljän tietokoneen korjaaminen ja myyminen eteenpäin. Kuluneen vuoden varrella näitä projekteja on ollut useita muitakin. Kerronkin tässä pariosaisessa juttusarjassa vähän näistä projekteista ja miten ne ovat (epä)onnistuneet.

Ivanin referenssilista:

Case: Laajakuvatelevisio

Eräänä iltapäivänä kotiin tultuani huomasin rappusten alla suhteellisen uuden ja ehjän näköisen laajakuvatelevision. Tuumakokoja ko. kapistuksella taisi olla 28. Hetken sitä siinä ihmeteltyäni Ivan laukkaa paikalle pomppien rappusissa ja hypähtäen kolmannelta askelmalta eteisen lattialle. Seinien ja lattian tärinän lakattua, Ivan kysyy minulta paljon tuosta televisiosta saisi rahaa? Arvelin, että ehkä 100 euroa. Ivanin ilme kirkastuu välittömästi ja hän suorastaan puhkuu intoa aloittaa television välitön korjaaminen. Ulkonäkö siis hämäsi, televisio oli rikki.

Muutaman päivän sisällä televisio oli hävinnyt rappusten alta ja siirtynyt Ivanin omaan huoneeseen. Oman huoneen tarjoaman yksityisyyden turvin Ivan mitä ilmeisemmin aloitti korjaamisen. Seuraavan kerran näin television ohikulkiessani hänen huoneensa ohitse. Televisio näytti ehjältä, ja ehkä jopa saattoi toimiakin.

Viimeisin havainto televisiosta on parin päivän takaa. Matkalla keittiöön se tuli nimittäin vastaan. Televisio oli avattuna ja piirilevyt roikkuivat ties missä (osa vääntyneinä). Televisio myös tukki käytännössä koko käytävän ja keittiöön pääsy oli suhteellisen hankalaa.

Tämä projekti taisi epäonnistua.

Case: Tietokoneet

Ensimmäiset keskusteluni Ivanin kanssa koskivat tietokoneita ja niiden hankintaa. Hän halusi ostaa itsellensä tietokoneen, koska tarvitsi sitä välttämättä opintojensa takia. Vihjasin hänelle, että esimerkiksi kouluilta saa ostettua suhteellisen hyviä koneita ja erittäin halvalla. Muutaman viikon päästä hänellä olikin jo ensimmäinen tietokone. Koneessa oli vain yksi vika - se oli liian hidas. Tämän sain tietooni Ivanin huutaessa ja kiljuessa epämääräisiä ääniä, hakaten samalla nyrkillä tietokonettaan ja paiskomalla näppäimistöä minne sattui. Tästä pari kuukautta eteenpäin hän osti/löysi uuden tietokoneen, joka mitä ilmeisemmin oli nopeampi koska hakkaminen loppui, mutta kiljuminen jatkui.

Tietokoneiden hankinta ei kuitenkaan tähän päättynyt. Tämän jälkeen hän on hankkinut kaksi tietokonetta lisää. Uusin tällä viikolla. Voinemme siis hyvin mielin olettaa, että hän kaavailee tietokoneiden myynti- ja korjausbisnestä.

Eräänä "iltana" klo 01:30, hän raahasi yhden tietokoneista, ehkä oman huoneen puutteellisten neliöiden vuoksi, keittiön pöydälle ja alkoi huoltamaan konettaan äärimmäisen kovaäänisesti. Esimerkiksi keittiönpöydän jatkuva siirtely kuului varmasti seinänaapureiden asuntoon.

Koneiden nykyinen tila: Kaikki myymättä.

- Yksi Ivanin omassa käytössä.
- Uusin on vielä ehjänä, mutta tuskin kauaa.
- Toinen kone täysin palasina
- Ensimmäinen kone vielä enemmän palasina.

Tämä projekti saattaa olla vielä kesken, mutta voittoa tuskin on tullut.

Kirjoituksen toisessa ja päättävässä osassa vuoronsa saa projektit: mikroaaltouuni ja vessan ovi.

10 kommenttia:

Olavi kirjoitti...

hahaha, aivan huippua. duunikaveri pisti eilen linkin ja lukasin koko blogin ny kerralla läpi. jatkakaa.tästä voi tulla jotakin todella hienoa.

Anonyymi kirjoitti...

gj :D

Anonyymi kirjoitti...

mielettömän hauskaa luettavaa, koittakaa kestää! :)

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta reklamoinnista vielä:
Laittakaa ihmeessä tämä blogi tiedoksi sille isännöitsijälle/vast ja kertokaa että jollei tuo hörhö lennä pian pihalle kämpästänne niin blogiin tulee piittamattoman vuokranantajatahon nimi esiin ja aika nopeasti blogi onkin sitten google-hakukoneen ykkösosuma kera... Luulisi ymmärtävän julkisuuden kirot...

Anonyymi kirjoitti...

Kai se on pakko uskoa että Ivan on todellinen henkilö... Itselläkin oli aikoinaan samaa kansallisuutta edustava naispuolinen solutoveri, ja pakko myöntää että yhteiselo oli jännittävää. Neiti T:lla oli tapana kerätä huoneeseensa kaikki meikäläisen astiat, jopa matot, ja toinen kämppikseni sitten haki ne T:n huoneesta pois ja luovutti ne mulle kun tulin hakemaan postejani. Välillä kämpässä asusteli koko T:n perhe, ja normaalisti kämpässä hengaili sen kymmenkunta kaveria. Kotiin kannatti tulla ÄÄNEKKÄÄSTI, koska T ei aina muistanut sulkea huoneensa ovea harrastaessaan sitä kaikkein kauneinta poikaystävänsä kanssa. Hmm. Mulla on kyllä monta hyvää frendiä Venäjänmaalla, mutta ilmeisesti venäläiseen vaihtari-etikettiin kuuluu sikailu ja sekstailu kämppisten sängyissä...

Anonyymi kirjoitti...

Mun yks kaveri asui asuntolassa Venäjällä, samassa huoneessa oli ainakin 5 venäläistä. Eivät ne välittäneet muista, kun panivat poikaystäviensä kanssa viereisissä sängyissä. Eikä aina ees kunnolla peiton alla. Ystävä ahdistui ja vaihtoi asuntolaa tai kämppää, lähti joka tapauksessa.

Anonyymi kirjoitti...

Näinpä Ivanin yhteisessä opinahjossamme kesän alussa, silloin kun suurin osa opiskelijoista oli kirmannut jo kesälaitumille. Ivanille oli tainnut tulla nälkä autoja rempatessa. Se oli aika resuisen näköinen muovikasseineen. Taisi muutama leipä eksyä Ivanin kassiin ruokalasta, jossa olimme omalla porukalla ruokatauolla. Resuinen habitus ei välttämättä olisi sen enempiä kiinnittänyt huomiota, mutta Ivanillapa oli ässä hihassa tai tässä tapauksessa oranssia pakkausteippiä päässä. Ensin luulin, että raukka on korvansa satuttanut, mutta ei... kyllä se oli ihan muuta. Emme päässeet selvyyteen mitä Ivan oli korvaansa teipannut, mutta joku laatikko siellä alla oli. Päättelimme, että se on Ivanin handsfree.

Mutta sen verran vielä venäläisistä solutovereista. Itse sain sellaisen kanssa ja muutaman kuukauden päästä katsoin parhaammaksi muuttaa yksiöön. Tyttö oli ihan kiva, mutta yhteiset pelisäännöt, toisten huomioon ottaminen ja toisten tavarat olivat täysin vieraita käsitteitä. Ei sovi unohtaa vanhempia, jotka asustivat solussamme useamman viikon putkeen kerralla. Mitään ei venäläisiä vastaan ole, mutta ei sellaisen kanssa voi asua, joka unohtaa sanomiset viimeistään tunnin päästä. Samasta asiasta ei jaksa montaa kertaa sanoa.

P.S. Loistava blogi. Piristää kummasti ankeaa työpäivää.

Anonyymi kirjoitti...

Minun kämppikseni oli täysin samanlainen elukka ja tavaraa oli kissanhiekkalaatikosta, mersun vaihdelaatikon kautta aina ovettomaan jääkaappipakastimeen asti. Mies haisi kuolemalta sekä usealta eri deodorantilta ja parfyymiltä. Hän oli vieläpä suomalainen.

Anonyymi kirjoitti...

Olette aivan järjettömän hauskoja jäpiköitä!Saako kysyä,että mitä te opiskelette?Tekstienne perusteella olette äärettömän älykkäitä ja loistavia kirjoittajia,joten kertokaa,missä olette tämän nerokkuutenne omaksuneet!

Anonyymi kirjoitti...

Kovana veikkauksena voisi heittää, että otanonnela on tapahtumapaikka ja vuokran antaja luultavasi hoas.

Voi pojat.. itselle jos sattuisi tuollainen kämppis niin ei varmaan menisi pitkään, että kävisi poliisi sekä ambulanssi.. ja myöhemmälti tulis varmaan postiluukun täydeltä syytteitäkin.

=)